Helppoa kuin käveleminen. Lusikka suuhun, niele, toista. Ei sitä samantien liho jos nyt joskus tai vaikka joka kerta laittaa voita leivän päälle... niiin itsestään selvyyksiä vaan ei syömishäiriöiselle.
Musta on niin tosi surullista tulla bloggeriin ja huomata miten kaikki te muut bloggaajat täällä ootte koko ajan taistellut samojen asioiden kanssa kun mä oon viettänyt mukavaa elämää syöden hyvällä omatunnolla sitä mitä mieli milloinkin tekee... no melkein ainakin.
Tähän on tietenkin tullut pieni 'kompastus kivi', en mä täällä muuten ehkä kirjoittaisi...
Yhtenä päivänä kävikin niin hassusti, että söin lautasellisen kanasalaattia ja kävelin 3 tunnin lenkin ja pyöräilin tunnin. Eihän tossa nyt mitään, muttakun siitä tuli niin tajuttoman hyvä olo! Se oli kun olisi vuoden mennyt ajassa taaksepäin ja kaikki oli kirkasta ja selvää, mieli oli kevyt... kroppa vaan ei ollut ihan samoissa lukemissa...
No eilen viimeksi puhuin laihduttamisen typeryydestä ja (juuri siitä mistä ravitsemusterapeutit aina jaksaa jankuttaa) terveellisen ja monipuolisen ravinnon tärkeydestä V:lle joka ei halunnut juoda ettei pilaisi diettiään.
Tänään söin tunnin yhtä leivän palaa ja laskin jokaiselle suupalalle kalorit (: hei vain.
Ei mulle tällä hetkellä tekis ollenkaan pahaa pudottaa muutamaa kiloa sieltä tai täältä. Syksyllä alkaisi psykoterapia, olisi hienoa kävellä sinne laihempana kuin keväällä lähtiessä polilta...
No jään miettimään tätä asiaa nyt, toivottavasti teillä menee mahdollisimman hyvin mitä se sitten kullekkin tarkoittaa (:
