Sain perjantaina Helsingin sairaanhoitopiiristä kirjeen jossa oli mun diagnoosit ja hoitotarina yms. Äiti ei ilahtunut kun tajus kuinka paljon oon oikeesti selittänyt ilossa suin paskaa niille... Se taisi itkeä.
Vahvistuksena mun epäterveelle mielen tilalle sain viime yönä melkein kolme tuntisen ahdistuskohtauksen vaikka L:kin oli täällä. No ei mulla hyvä päivä ollut muutenkaan, mutta jotenkin kaikki pelot ja surut päätti pitää megabileet mun pään sisällä just sillä hetkellä kun olis pitänyt alkaa nukkua. Yritin mä aluksi rauhottua ja itkeä itsekseni vessassa, oksentaa, raapia, jumpata ja leikata kynsia mutta lopulta vapisin varpaillani keittiön nurkassa ja huutoitkin... mihin äiti sitten tottakai heräsi. Ääääääh.
"Shhh mikä sulla on??"
"Pelottaa."
"Mikä sua pelottaa ?"
"Että pää jää oven väliin."
Istuttiin siinä hiljaa jonkun aikaa kunnes sain itteni jokseenki taas kokoon. Neljä lasillista vettä ja sänkyyn missä L oli haudannut päänsä tyynyjen väliin ettei kuulisi mun riehumista.
Voisin vaikka kokeilla syödä noita lääkkeitä säännöllisesti jos ne vähän auttais ihan vaan päivittäiseenkin olotilaan, sitä vartenhan ne vissiin on...
Syömisetkään ei nyt suju ihan suunnitelmien mukaan. Oon oksentanut tällä viikolla 4 kertaa + toi viime öinen mikä nyt jälkikäteen ajateltuna on siinä mielessä järkyttävää, että mulla oli piiitkä aika kun olin helposti kuukausia oksentamatta, oikeestaan ei olisi käynyt edes mielessä työntää päätä pönttöön. En mä ahminut ole thank god, mutta esim jotkut nuudelit on niin helppo saada ylös että oksentamatta jättäminen tuntuisi melkeen sairaalta...
Turhauttaa niiin paljon kun paino ei millään tunnu putoavan. Päinvastoin !! No voisin toki syödä vieläkin vähemmän, liikkua vielä vähän enemmän. Ja kyllä mä nyt alanki tekemään niin. Kestä itteäni tän näkösenä...
Hahah ainii... V mun syömiskuviot tietävänä jo siitä sanokin, että mitä helvettiä kun mulla on instagrammissa melkeen joka rivillä joku ruoka kuva! Se näki sen kyllä jotenkin negatiivisella silmällä, mutta en oo asiaa oikeen ajatellu. En mä ajattele, että "katsokaa mä syön!" taino ajattelen mä vähän. Mutta jos en tuntis itteeni ja näkisin ruoka kuvia ja itteni kuvia niin ajattelisin varmaan että "hyi helvetti miten toi kehtaa syödä ja vielä esitellä ruokiaan?"-->
no onneks noi on kuitenki ihan eri viikoilta kaikki ja tuskin kukaan mun instaa selaava tietää, että esim noi nuudelit pääty viemäriin tai salaatti oli salipäivän ainut ateria :'D positiivista.
