Entisen alkoholistin on kai helpompaa ryhtyä täysin absolutistiksi kuin olla sortumatta uudelleen juopotteluun. Entisen syömishäiriöisen (lähinnä kai tauolla olevan, sillä musta alkaa todella tuntua että sh:sta muodostuu niin vahva osa itseään ettei se koskaan täysin kulu pois.) olisi varmaan helpompaa noudattaa päivästä toiseen mustavalkoista ateriasuunnitelmaa, olla edes harkitsematta tervettä "ravinnon ja liikunnan tasapainoa", kuin olla heittäytymättä takaisin vanhaan.
Nojoo kai se on ihan ihmisestäkin kiinni.
Mun kohdalla se, että päätin kiinteyttää ja terveellisellä tavalla pudottaa muutaman... ehkä vähän useammankin parannus innostuksissani kasvatetun kilon johti ainoastaan uuteen tuttavuuteen vuoroin lavuaarin, vuoroin vessanpöntön kanssa. Joka päivä ihan vähän pidempi treeni, vähän vähemmällä ruoalla.
Vaikka oon jo kerran sen todennut, että laihuus ei ole yhtäkuin onnellisuus niin kuitenkin haluan vielä yrittää... jos mä edellisellä kerrallavaan erehdyin pahankerran, jospa en ollut vaan tarpeeksi laiha.
Kyllä mä tässä yhä edelleen yritän parantua. En osaa vaan tehdä sitä ja painon pudotusta, kunnon kohotusta, kiinteytystä, mitään saman aikaisesti ja mun on IHAN pakko laihtua. Edes vähän.
En muista mainitsinko täällä siitä, että L:n kanssa erottiin ? Anyway, ollaan taas takasin yhdessä. Ei mikään yllätys sinäänsä... Mutta enää en voi pitää L:n tukea itsestäänselvyytenä. En voi luottaa siihen, että se olisi aina nostelemassa mua ylös milloin mistäkin montusta. Yksi syy miksi oon täällä taas kirjoittamassa onkin tää. Mulla ei oo nyt oikein ketään jolle näistä asioista voisin häiritsemättä, nolostumatta suoraan puhua. L ei jaksa. "Helmi ei oo olemassa" "Sun päässä on vikaa" "Et oo enään lapsi". Pidän kaiken ahdistuksen sisällä, pitääkseni L:n vielä osana mun elämää.
Ihan älyttömän ihanaa, mutta samalla liian vaikeeta kirjottaa tänne taas... en jotenkin saa kirjotettua yhtään oikeeta sanaa! Tuntuu sitäpaitsi jotenkin ihan tyhmältä kirjottaa anonyymina, en oikeen tiiä miks. Ja ulkoasu pitäs kyllä viimeistään jo muuttaa jos nyt alan taas enemmän kirjottelemaan. Voi myös olla, että alotan iiiihan alusta, uuden blogin, omalla naamalla ehkä jos vaan nyt uskallan(:
Mulle voit kultapieni aina puhua, ja sullaha on jo ihan upee kroppa!! ❤
VastaaPoistaHmmm mulleki voit aina puhuu.. Tää on oikeesti tyhmää, miks ei ikinä puhuta? Ja haluun myös nähä sua ku viime kerrast on jo kaaauan ja silloinki nähtii hirmu vähän aikaa..
VastaaPoistaMut voiei, kamala toi sun äiti! Sen toiminta on oikeesti kyl yks syy, miks sulla on paha olla :( Tai siis että varmaan sun ongelmat on alkanu jostain muusta, mut sun äiti kyl pahentaa tota..
Muista, et toi mitä sun äiti sano ei oo totta(: