tiistai 9. heinäkuuta 2013

makean nälkä

Taas tekee mieli kirjottaa. Viime kerrasta onkin näköjään kulunu ihan tarpeeksi kauan.

Oli tosi fiksua päättää oksentaa 1 pala pannukakkua. Toisin kuin ennen, nyt mä kuitenkin harkitsin hetken... ihan pienen vain ettei alkaisi haista. Meinasin jokaisessa välissä lopettaa enkä oikeestaan saanut ylös kuin ihan pieniä määriä kerrallaa. hyvä/huono ? Luojan kiitos söin vaan sen yhden !
Mulla on ollu jo pitkään sellanen pieni hinku oksentaa, mitä tahansa oonkin syönyt. Oon vaan ollut liian laiska ryhtyäkseni siihen tai väärässä paikassa väärään aikaan, väärällä tuulella, turhuuksia. Kaiken laisia tekosyitä oon Helmelle syöttänyt välttääkseni vessanpöntön. Helmi on aika lailla lannistettu, harmi sillä nyt oisin taas valmis yhteistyöhön. Painan 7 kiloa L:ää enemmän! L on luinen aasialaispoika, mutta SILTI. Mun on joko laihduttava reippaasti tai L:n lihottava. Tää ei kerta kaikkiaan käy.
tässä pari viikkoo sitte lähössä lenkille. 
Mahdollisimman laihalta näyttävässä asennossa tietysti.

Perhe lähti lauantaina 2 viikoks etelään (mökötin 2 kuukautta kun ei huolittu mukaan, muttei tää nyt enää oikeestaan haittaakkaan.)
Suunnittelin ensin syöväni pelkkää seitiä ja riisikakkuja, sitten pelkkää tonnikalaa ja omenoita.
Yksin se ehkä oliskin vielä voinut onnistua, päivän edes, mutta L on täällä. Keitän sille herkkuruokia (viime yönä pellillinen pannaria josta L on syönyt palan ja mä yhteensä ainakin 4) ja Helmi on liian heikko, antaa mun rällätä ihanku mitään ongelmaa ei olis koskaan ollutkaan.
Huomenna haluun kuitenkin osottaa rakkauteni joka ei sitten koskaan kokonaan sammu ja syön ihan max. 600 kcal. Sekin olis tuntunu joskus niin paljolta, mahdottomalta. Nyt en oo varma miten tein sen, mutta oon varma että osaan edelleen !