Oon osittain tarkotuksellakin pysynyt poissa bloggerista ja voi olla että tuun jatkossakin pysymään.
Mutta siis oon nyt käynyt joka viikko siellä polilla ja muutaman kerran ravitsemusterapeutilla. Koulusta oon syksyyn asti sairaslomalla ja syön masennus- ja unilääkkeitä (silloinkun muistan.......) Hassua on etten ajattele ruokaa enää niin paljon. Voi olla että aamupala on ensimmäisenä mielessä kun herään tai että aamupalan jälkeen mietin seuraavaa kellon aikaa kun voin syödä, MUTTA en mieti ruokaa kokoajan, en joka miinuutti enkä edes joka tunti. Tää johtaa sitten myös siihen, että kun 'unohdan' miettiä ruokaa huomaan kuudelta illalla että olen koko päivän aikana juonut vain lasin pepsimaxia tms...
Toisaalta musta on ihan mukavaa, että voi käydä kavereiden kanssa syömässä paastoamatta edelliset 24 tuntia tai miettimättä minne pääsee nopeiten oksentamaan. On myös ihan mukavaa ettei aamulla pyörrytä ja okseta... vaikka se on sellanen asia joka mua tavallaan kiehtoo ja välillä tekisi mieli paastota pari päivää ihan vain saadakseen taas sen heikon, kevyen olon."
Kirjotin ton viime viikolla... oon alottanut monta kertaa uuden tekstin mutten oo saanut julkaistua mitään. Anteeks niille jotka on ollut huolissaan :c oon muuten tositosi otettu siitä, että ootte pysynyt kaikesta huolimatta lukijoina ja muutama uusikin on tullut (??) kiitos<3
Niin miksen mä sitten oo julkaissut mitään... koska mun mielipiteet esimerkiksi tästä koko 'paranemis prosessista' vaihtelee joka päivä enkä halua tulla tänne kirjottamaan, että 'hei oon nyt parantunut' ja seuraavana päivänä kirjoittaa, että 'hei itkin kun söin desin spagettikastiketta'.
Toinen syy on just se, että tää blogi ja teidän blogit, koko tää blogger sitoo mut niin vahvasti Helmeen josta mä silti edelleen roikun kiinni jokaisella ruumiin osalla... Miten sitä nyt voisi kuvailla. Varmaan kaikki joilla on tai on ollut syömishäiriö ja jotka on joskus yrittäneet päästä siitä eroon tietävät sen. Vähän kuin yrittäisi päästä irti vuosia kestäneestä, huonoon suuntaan kääntyneestä parisuhteesta :'D Sairauteen kehittyy rakkaussuhde, niin sairasta kuin se onkin ja kun sitä vastaan alkaa tappelemaan... se muuttuu viha-rakkaussuhteeksi. Ehkä joskus pitkän ajan kuluessa pelkäksi vihaksi.
En tiedä vielä, että kuinka aktiivisesti tuun jatkossa postailemaan tai kommentoimaan täällä, muttaaa jos joku nyt haluaa niin mut saa toki lisätä facebookissa kaveriksi ja siellä jutella, sanoo vaan ! c:
ompas ihana kuulla susta :) ja hei neitonen musta olis kyllä kiva törmätä facebookissa. :> <3
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaoho se tuli tohon suoraan näkyville :S poistappa ku oot lukenu. :) tolla mua ei muuten kuitenkaan löydä tuolta fb ;o
PoistaHei, tiedän todellakin miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä, tuo taistelu sh:n kanssa. Ja olen niin järisyttävän onnellinen, että olet päässyt tuohon! Meillä on molemmilla vielä pitkä matka edessämme, mutta koko ajan helpottaa. Jokainen notkahduskin on vain pieni kuoppa pitkällä tiellä onnellisuuden niityille, mutta nekin tulevat, ovat ja jäävät sitten taakse. Ja sinä menet koko ajan eteenpäin.
VastaaPoistaOlen niin älyttömän ylpeä sinusta ja onnellinen puolestasi!!
halauksia ♥
Tämä lukija on ainakin kaipaillut. Voimia.
VastaaPoistaMä tulin takaisin. Toivon että sä kirjotat vielä, haluan lukea ja kannustaa sua paranemaan. Mutta mä ymmärrän täysin ton kannan, mustakin tuntu että blogi sito mut entistä vahvemmin kiinni sairauteen. Kun lopetin ekan blogin se helpotti silloin. Ihanaa että sulla menee nyt vähän paremmin, jatka ylöspäin pieni <3 ps. en tiedä tunnistatko
VastaaPoistaBlogissani on sinulle haaste! (:
VastaaPoistahttp://dontgiveupondreams.blogspot.com/2012/05/haaste.html
Sulle on haaste mun blogissa(:
VastaaPoistaihanaa kuulla susta, paljon voimia jatkolle <3!!
VastaaPoistaMäkin eksyin taas tänne pitkästä aikaa! Et oikeesti tiiä miten tuntuu samalta kun sulla, joka toinen päivä haluan parantua ja joka toinen päivä olla laihalaihalaiha, just sen takia ei uskalla oikeen kirjottaa/lukea muitten blogeja :/ mut ihanaa kun oot kuitenkin mennyt eteenpäin, niin mäkin. Oon sata kertaa paremmassa tilanteessa kun esim. pari kuukautta sitten :) Ja hei ois jees nähä fb:ssä, lisäilen sut :) (salaisen blogi sähköposti osotteesta sain sun nimen;)
VastaaPoista