matka pois... ja takaisin

En osaa enää kirjottaa blogia. 
Arvatkaapa vaan kuinka monta kertaa oon alotellut uutta postausta mutten saa ajatuksia sanoiksi tai miten se menee... Nyt on kuitenkin ihan pakko kirjottaa sai tästä selvää tai ei. Mun maailma on täysin sekaisin.

Tosiaan elokuussa 18 vuotta täytin ja sen jälkeen alkoholi on maistunut vahintään kerran viikossa enkä tosiaan tarkoita tällä mitään paria siideriä, enkä siideriä sinäänsä ollenkaan... Kyllähän mä ennenkin silloin tällöin join, mutta nyt tästä on tullut sellainen tapa että maanantaina jo odotan milloin pääsee taas örveltämään. Alkoholista on tullut jonkinlaista lääkettä.
Lopetin polilla käynnit. Sain tarpeekseni siitä hyödyttömästä hössötyksestä, mun uusi psykologi oli aivan hirveä akka. Viimeisessä hoitoneuvottelussa äiti itki kun kasvot kovana väitin olevani elämäni kunnossa. Lääkäri ja kaksi psykologia uskoivat mua. Kai lähinnä siksi koska ihmistä joka ei tahdo apua on äärimmäisen vaikea auttaa...

Miten sen nyt sanoisi... kello on puoli 6 aamulla en nuku. En oo nukkunut ehkä kolmeen viikkoon kunnolla. Koulusta tuli viime torstaina kirjallinen varoitus, pitäisi siellä alkaa käymään. Pitäisi etsiä myös töitä koska en kestä enää päivääkään täällä. Tunnelma kotona ei ole edes kireä, se on... kuollut ? Siis ääh, sanoinhan etten osaa enää kirjottaa !! No kuitenki kertoo jotain, että äiti ei edes tervehdi takaisin kun tulen kotiin. Toisaalta hyviä puolia tässä on, että kun äiti on kotona en uskalla poistua huoneestani edes keittiöön hakemaan ruokaa. 
Nojaa... kyllä mä silti syön. Jotain. Joskus. En oikeastaan laske kaloreita enää niin tarkasti koska tiedän syöväni vähän. Kalorit jotenkin automaattisesti järjestyvät mun päähän ilman että edes tajuan sitä... mitä helvettiä mä selitän... No Helmi ei jokatapauksessa ole päässyt karkaamaan, se on taas vahvistumassa. 
Mutta koska oon jokseenkin 'päässyt' eroon kaikenlaisista ruokapeloista eikä mulla enää ole varsinaisesti kiellettyjä ruokia niin mun ruokavalio on täyttä roskaa. Syön ehkä vähän mutta se mitä syön... 3 vuoteen en käynyt mc donaldsissa sitten toissa viikolla tajusin syöneeni siellä viikon jokaisena päivä. Tyrmistyttävää. No, jos mun päivän ainoa ateria on 9 nugettia niin väliäkö tuolla. Mutta entä kun päivän ainut ateria on pussillinen perunalastuja... namnamnamm. 
Oksentanut oon kuitenkin vaan muutaman kerran.

Yksi syy tähän mun nukkumattomuuteen on myös hillitön pelko. Pidän silmiä 5 sekuntia kiinni kunnes on pakko hypätä pystyyn ja laittaa valot päälle, kypsää. En mä tiedä mistä nää harhat ja pelot tulee, mutta oon niin turhautunut tähän etten enää jaksa edes yrittää nukkua.
Tiistaina on kuitenki pakko mennä kouluun! Valvon kai tän yön, että olisin super väsynyt ensi yönä ja vain sammuisin. Huomenna käyn lääkärissä uusimassa e-pillereiden reseptin (ihankun mä niitä enää tarvisin, L:n kanssa erottiin yli kuukausi sitten. Tosin ollaan aika hyvissä väleissä että saa nähdä nyt...) ja pyytämässä jotain super unilääkkeitä !
Voisin varmaan kirjottaa vaikka kuinka... en oo oikeestaan puhunut näistä tän hetkisistä 'ongelmista' kellekkään, eikä tässä nyt kummempaa. Tottakai kaikki tuntuu isolta ja pahalta taas nyt kun hetken ehdin jo maistaa elämää... kai. 
No seuraavasta postauksesta tulee toivon mukaan parempi! kiitos(:

Oon keräillyt kuvaavia kuvia pitkin kuukautta niin tässä nyt jotain(kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa);

hauska.

joka aamu.

oon pohtinut.

Tässä omaa vapaata viettäessä oon ehtinyt katsoa 3 tuotantokautta skinssiä... yksin tai yhdessä yhden pojan no sanotaan vaikka J:n kanssa. Hahmot joihin eniten samaistuu ovat yllätys yllätyyys... Cassie ja Effy.

näytin tän kuvan J:lle joka esitteli mulle kuvia tavoite kropastaan

"Clavicle... sulla on SATA kertaa parempi kroppa kun tolla"

hyvä yritys.

ravintoa jolla toi unelma kroppa siis saavutetaan.