turhapostaus

Mun kone toimii !! Välillä. Joskus se ei aukene ollenkaan tai sammuu 5 minuutin jälkeen, mutta nyt tää on pysynyt päällä jo yli tunnin.
No mutta The Soundsin keikkaan on 2 viikkoa!! 
hehe... tulkaa joku mun kanssa sinne kun näillä mun kavereila on huono toisenlainen musiikki maku eli joudun varmaan raahaamaan L:n tai mun siskon sinne pakko seuraks :) Mutten voi mennä sinne litistämään kaikkia eli pitää olla pienempi, edes vähän, ennen sitä.

Voisin sanoa jotain siitä tiistain poli-käynnistäkin ? 
No, äiti halusi tulla sinne mun kanssa koska "Jos ne haluaa kertoa mitä mä oon tehnyt väärin!" voi äiti...
Juteltiin ensin joku puoli tuntia yhdessä se lääkäri, mun tuleva työntekijä ja äiti joka selitti melkein koko sen ajan omia näkemyksiään. Sitten mun piti jäädä vielä puoleksi tunniksi sinne yksin niiden kanssa ja ne kyseli kaikkia aika normaaleja juttuja. Se lääkäri ehdotti jo mielialalääkkeitä, mutta alan nyt vaan käymään tuolla kerran viikossa ja mietin jotain lääkitystä myöhemmin jos siihen muka on tarvetta... en haluais mitään pillereitä tähän vielä. Sitäpaitsi ei mulla kai edes ole masennusta ? Tehdään niitä testejä ensiviikolla. 
Ainiin mun vanhemmatkin saa oman työntekijän jonka luona ne alkaa käymään. Tavallaan tää kaikki on tosi helpottavaa, että joku istuu siellä vain mua varten, mutta toisaalta... niin.

Mua vähän ihmetyttää ja suututtaa miten mulle ei tule nykyään edes huonoaomatuntoa valehtelusta tai melkein mistään, ei ole tullut pitkään aikaan. Ihan sama kenelle valehtelen, se on normaalia, se on toisten ja itseni suojelemista (niin mä uskottelen)


Ei mulla tässä oikeestaan muuta, ei oo tapahtunut mitään ihmeellistä mistä jaksaisin mainita. 
Ja oon itseasiassa aika ilonen tällähetkellä! Eilen en ollut enkä sitä ennen, mutta nyt olen ja se on kai tärkeintä! 
Osa syynä voi tietenkin olla se että äiti lupasi maksaa ton keikkalipun ja olin V:n kanssa vähän shoppailemassa vaikka kouluun ilmoitin olevani kuumeessa (pahoittelen surkeaa laatua.. järkkäristä akku vaihteeks loppu) :

huomatkaa mun lattialle levittely taito ja päätä huimaava väriskaala!

2 pitsitoppia Vila 17 e

silkkipaita joka on oikeesti 100% polyesteriä Vila 30 e

reikäneule Cubus 25 e

rakastan ehkä kaikkea missä on pitsiä...

essie kynsilakka sävy: mint candy apple Anttila 15 e

essie kynsilakka sävy: brooch the subject Anttila 15 e

essie kynsienhoitoaine<3 Anttila 16 e

rannekoru Bijour Brigitte 10 e

+ uusi ruokapäiväkirja tiimarista.

vihaan kauniita naisia

Voi tätä alemmuuskompleksi historian huipentumaa kun avaan facebookin ja huomaan muutaman ystävän, kaverin, no lähinnä nykyisin enää tutun uudet profiilikuvat. 
Miksi mä näytän aina ja ikuisesti vain tältä kun toiset kaunistuu ja aikuistuu silmissä. On täydellisiä, kaikin puolin. 
On ihan typerää ja sitäkin turhempaa vertailla itseään jatkuvasti toisiin sillä enhän mä tästä muutu vaikka kuinka kiemurtelisin kateudesta.

Noniin se siitä. Paitsi ettei ihan vielä. 
Oli ihanaa olla koko aamu yksin kotona, tein isoon kulhoon ison kasan hedelmäsalaattia, soittelin pianoa ja sotkin vähän kangasta siinä samalla. Tuntui kuin olisin ollut yksin tässä maailmassa. Vain minä (ja Helmeni kitisevänä pöydän alla), piano, ja ölyvärien ja tärpätin sekoittama mieli. Täydellinen aamu.
Pian puhelimen värinä kuitenkin herätti mut todellisuuteen enkä halunnut sanoa V:lle 'ei'. Äkkilähdöllä keskustaan. Hiukset suttuiselle poninhännälle, sulat korviin roikkumaan ja iso valkoinen neule läskien peitoksi. Mustat farkkulegginssit ja vielä korkkareiden värin mukaan valittu laukku. Vain vähän meikkiä ja tunsin itseni jopa ihan kivan näköiseksi... niin kunnes heti bussissa törmäsin miljoonaan itseäni kauniimpaan, laihempaan, paremmin pukeutuneeseen tyttöön ja pikainen vilkaisu ikkunan heijastumaan sai koko maailman huutamaan "ruma. ruma. ruma." 
Näytin hevoselta. Alienhevoselta !

Mulla on nyt uusi ruokapäiväkirja joka tulee olemaan täynnä pelkkiä onnistumisia, näin sunnittelen vaikka tänäänkin heti kun mun 'paasto' loppui niin johan olin keskustassa chai-lattea litkimässä ja cafe picnicistä otin juustopatonkia ja lisäksi vielä kinkku-juusto toastia "kun mulla on kamala nälkä hehe...", vähän irtokarkkeja ja jos vielä nuudeleita iltapalaksi. Oksensin 3 kertaa joten ei tässä mitään hätää.
Aamulla polille, sieltä lääkäriin, lääkäristä kouluun (enhaluaenhalua), Skinny Girl Diet ja uusi tehokas jumppaohjelma. Kyllä mustakin vielä kaunis tulee... tai edes vähemmän ruma jos niin voi sanoa. Tai ehkä tapahtuu ihme ja alankin rakastaa itsäni sellaisena kuin olen ? Tai ehkä ei.


Ps. Rakastan soittaa ;

mutta vain kun kukaan ei ole kotona vertailemassa mun ruostuneita taitoja pikkusiskoon (:

pää on kipeä sisältä pimeä, sattuu satuttaa

oli tylsää ja toi on muuten se neule josta joskus laitoin kuvan tänne.

Huomatkaa olenkin peikko, en keijukainen :)

Mua ärsyttää tulla tänne taas valittamaan kuinka hirveää mun elämä on. Itsehän mä siitä tällasta oon tehnyt.
Täytän tänä vuonna 18 ja mun tunne-elämä on 14 vuotiaan tasolla. Okei, ei nyt oikeasti. Mua vanhemmillakin voi olla hankalaa, muttakun... ei mulla. 
Mun elämän piti olla lähes täydellistä. Vanhemmat onnellisesti yhdessä, vie ja hakee vuorotellen pikkuveliä harrastuksiin, kuuntelee kun pikkusisko soittaa pianoa vuosi vuodelta kauniimmin, ihastelee mun maalauksia. Mun kaikki isovanhemmat on elossa ja ollaan ihan kohtalaisen varakkaitakin. Mulla oli ennen hevonen joka kuoli kaviokuumeeseen, nyt tyydyn pienempiin lemmikkeihin. Pääsin siihen lukioon johon koko yläasteen olin halunnut (lopetin sen kesken ja nyt oon jossain amiksessa) ja oon oikeestaan aina saanut kaiken mitä tarvin. En mä nyt sentään mikään lellitty kakara oo, muttei multa oikeestaan oo koskaan puuttunut mitään. Mulla on ihana poikaystävä ja rakastavia ystäviä (jotka kaikki tuntuu koko ajan katoavan kauemmaksi), mulla on iso oma huone jonka oon saanut itse sisustaa, kotonakin kaikki oli ihan hyvin ennenkuin mun päässä alkoi musteta.  

Nyt mua ei voisi vähempää kiinnostaa. Mun pitäisi olla koulussa, istun tässä ja katson mun toista marsua. Se on varmaan kipeä. Istuu häkin nurkassa karvat pystyssä ja tuijottaa mua.
Koulusta tuli ensimmäinen erotusvaroitus, joku sellainen. Mulla on liikaa poissaoloja. Ja miten mä voisin puolustella itteäni kun lämpimään sänkyyn, unimaailmaan jääminen on vaan niin paljon turvallisempaa kuin jääkylmän maailman kohtaaminen. Lääkärissä ne sanoo että mulla on oikeus olla väsynyt, mun pitää nyt vaan selvitä. MUTTA miten mä selittäisin sen koulussa, en mitenkään? En mä voi tätä noloanoloanoloa 'sairauttani' koko maailmalle ruveta julistamaan, käyttää sitä tyhmästi hyväkseni ja kerätä vielä vähän lisää sääliä. Oon saanut sitäkin jo ihan riittävästi. Antaa niiden luulla, että olen laiska lintsari, väliäkö sillä, ehkä mä sitten oikeasti olen. Tai ehkä mä vain suurentelen tätä ja annan itselleni luvan vajota syvälle itsesäälin rumaan valtakuntaan. En taida antaa edes vaihtoehtoa. Mun elämä ei vaan voi olla tällasta, mä en voi hyväksyä sitä, en voi ymmärtää. Helvetti. 

Se on kuin joku toinen käyttäisi mun vartaloa, mun suuta, mun aivoja. Laittaisi mut sanomaan vääriä asioita, valehtelemaan jokaisesta pikkuasiasta, pakottaisi mut koulun sijasta salille, juokse, juokse, juokse, kuole. Saisi mut ajattelemaan pahoja ajatuksia itsestäni, muista ihmisistä, kaikesta. 
Syyttäisin Helmeä jos voisin, mutta oikeasti sekin on mun vääristyneen mielen luomaa harhaa. Onhan se jo sairasta antaa sairaudelleen nimi, mutta eikö olekkin paljon helpompi syyttää toisia itsensä sijaa ? Syyttää sairautta jonka itse on itselleen vähitellen kehitellyt, "Se ei ole sun oma valinta", voi kyllä se taitaa olla. Mun mielen olisi pitänyt jo alussa pysyä lujempana. Nyt mä en enää jaksa taistella vastaan. Toisaalta en jaksaisi elää tän kanssa enää päivääkään, toisaalta mä ennemmin kuolisin kuin päästäisin irti. Ristiriitaistako.

Kamalasti päätöntä tekstiä ja oon varmaan jankuttanut näitä ihan samoja asioita monta kertaa aikasemminkin, mutta oli nyt ihan pakko purkaa edes osa näistä ajatuksista jonnekkin ja kun mä luulen että moni teistä ymmärtääkin paremmin kuin kukaan muu. 
Mutta jotain positiivista tähän väliin, paasto on sujunut. Eilen ½ desiä tuoremehua, pepsimaxia ja paljon vettä. Kulutin ainakin 800 kaloria luistelemassa ja salilla ! 
Tänään annoin itselleni luvan syödä puoli annosta bataattisosekeittoa = 90 kcal,(sehän on melkein pelkkää nestettä... leikisti) että jaksan tehdä salilla kunnon treenin. Join ton kanssa ison lasin vettä ja mun vatsa turposi kuin ilmapallo, olin yhtäkkiä ihan ähkytäynnä pikkumäärästä keittoa ja 'jouduin' oksentamaan. Ei voi olla enää naurettavampaa kuin oksentaa 90 kcal? 


No mutta lähden kohta sinne salille ja lupaan julkisesti mennä huomenna kouluun (kyllä lauantai koulua<3). 
Sieltä kun tulee kokoajan vaan enemmän ja enemmän rästejä mikä tarkoittaa myös enemmän ja enemmän stressiä. Pelkään että räjähdän vielä :'D