vihaan kauniita naisia

Voi tätä alemmuuskompleksi historian huipentumaa kun avaan facebookin ja huomaan muutaman ystävän, kaverin, no lähinnä nykyisin enää tutun uudet profiilikuvat. 
Miksi mä näytän aina ja ikuisesti vain tältä kun toiset kaunistuu ja aikuistuu silmissä. On täydellisiä, kaikin puolin. 
On ihan typerää ja sitäkin turhempaa vertailla itseään jatkuvasti toisiin sillä enhän mä tästä muutu vaikka kuinka kiemurtelisin kateudesta.

Noniin se siitä. Paitsi ettei ihan vielä. 
Oli ihanaa olla koko aamu yksin kotona, tein isoon kulhoon ison kasan hedelmäsalaattia, soittelin pianoa ja sotkin vähän kangasta siinä samalla. Tuntui kuin olisin ollut yksin tässä maailmassa. Vain minä (ja Helmeni kitisevänä pöydän alla), piano, ja ölyvärien ja tärpätin sekoittama mieli. Täydellinen aamu.
Pian puhelimen värinä kuitenkin herätti mut todellisuuteen enkä halunnut sanoa V:lle 'ei'. Äkkilähdöllä keskustaan. Hiukset suttuiselle poninhännälle, sulat korviin roikkumaan ja iso valkoinen neule läskien peitoksi. Mustat farkkulegginssit ja vielä korkkareiden värin mukaan valittu laukku. Vain vähän meikkiä ja tunsin itseni jopa ihan kivan näköiseksi... niin kunnes heti bussissa törmäsin miljoonaan itseäni kauniimpaan, laihempaan, paremmin pukeutuneeseen tyttöön ja pikainen vilkaisu ikkunan heijastumaan sai koko maailman huutamaan "ruma. ruma. ruma." 
Näytin hevoselta. Alienhevoselta !

Mulla on nyt uusi ruokapäiväkirja joka tulee olemaan täynnä pelkkiä onnistumisia, näin sunnittelen vaikka tänäänkin heti kun mun 'paasto' loppui niin johan olin keskustassa chai-lattea litkimässä ja cafe picnicistä otin juustopatonkia ja lisäksi vielä kinkku-juusto toastia "kun mulla on kamala nälkä hehe...", vähän irtokarkkeja ja jos vielä nuudeleita iltapalaksi. Oksensin 3 kertaa joten ei tässä mitään hätää.
Aamulla polille, sieltä lääkäriin, lääkäristä kouluun (enhaluaenhalua), Skinny Girl Diet ja uusi tehokas jumppaohjelma. Kyllä mustakin vielä kaunis tulee... tai edes vähemmän ruma jos niin voi sanoa. Tai ehkä tapahtuu ihme ja alankin rakastaa itsäni sellaisena kuin olen ? Tai ehkä ei.


Ps. Rakastan soittaa ;

mutta vain kun kukaan ei ole kotona vertailemassa mun ruostuneita taitoja pikkusiskoon (: