pullopostia kylpyammeessa

En oikeen tiiä mistä alottaisin... on tapahtunut niin paljon ja silti ei yhtään mitään.
Torstaina pikaonnea nestemäisessä muodossa, juomapelejä ja paljon aidon oloista naurua. Joku taisi repiä mut parvekkeelta ylös etten ihan kuudennesta kerroksesta alas tipahtaisi ja pian sen jälkeen sammuin puoleksi tunniksi vessaan oksennettuani pahanmakuista litkua posliinin huuhdottavaksi. Perjantai aamuna sama jatkui vaikkei vatsassa olisi ollut mitään oksennettavaa. Mulla ei varmasti koskaan oo ollut sellaista darraa, eikä kyllä tee mieli juomaan taas vähään aikaan vaikka mun hiihtoloma alkaakin vasta huomenna!

Psyka haluaa nähdä mun ruokapäiväkirjan huomenna enkä oikein tiedä veisinkö oikean vihkon vai suttaisin nopeasti jonkun vanhan paperinipun täyteen valheellisia aterioita, välipaloja ja numeroita.
Tuntuu että mitä enemmän Helmeä yritetään repiä pois musta, sitä kovemmin se tarraa kiinni. Säälin sitä kuin parkuvaa lasta ja eihän se haittaa jossen tänään syökkään kuin 500 kaloria. Normaaliahan se vain on käydä oksentamassa ravintolan vessassa pasta-aterian, päivän ainoan aterian jälkeen ja onhan se vähintäänkin vastuuntuntoista hölkätä illalla puolet kaikesta syömästään pois... ja kuluttaa toiset puolet kuntolaitteissa rehkimällä.
Ja yllätys yllätys kun mä tänään sovitin ginatricotissa vaaleanpunaista pitsipaitaa, tervehti mua peilistä hassusti esille kohonnut olkaluu. Hassua sinäänsä sillä en todellakaan koe laihtuneeni... päinvastoin.

Ainiin. Mun piti kertoa vielä vähän eilisen tapahtumista.

Olin syönyt koulussa 2 leipää (koulun leipä on siis mun kiellettyjen ruokien listalla) joten koska olin ollut alhaalla tauolla vasta 10 minuuttia päätin käydä vessassa nopealla tyhjennystuokiolla. Yksi mun luokkailainen kuitenkin tuli huutamaan mut takaisin hommiin ja vaikkei se onneksi huomannut mun oksentavan pelästyin ja tiuskaisin sille vihaisesti jotain takaisin. 
Ylhäällä sain sitten aiheettoman itkukohtauksen, rauhoituin "kyllä mä voin nää nyt hoitaa... ei tässä mitään". Uusi itkukohtaus heti perään. Tärisin, sydän hakkasi ja haukoin henkeä koska oli kuin joku olisi vetänyt muovipussin mun pään yli. Yksi opettaja vei mut toiseen huoneeseen istumaan, yritti rauhoitella, mutta se onnistui vasta vartin jälkeen. Ton loputtua olin hiestä märkä ja nyyhkyttelin koko kotimatkan, siis kyllä lähdin kotiin ja kaikki paikalla olleet luokkalaiset näki että olin itkenyt.
Noloa vai noloa ?

Kotona sain taas itkukohtauksen. Porukat oli lähteneet käymään mökillä, L:n piti tulla mutta sitäkin väsytti. Itkin, panikoin, olin ottamassa jääkaapista ruokaa mutta joku vetäisi mun käden pois, ton kohtauksen jälkeen olin liian voimaton lähtemään lenkille tai ylipäänsä tekemään mitään muuta kuin istumaan lattialle ja ottamaan jo niin tuntemattomaksi tulleen posliiniveitsen tärisevään käteeni. Yksi viilto, toinen, kolmas. Eikä se helpottanut oloa niinkuin ennen. Se vain ja ainoastaan sattui. 
Viiltäminen kuitenkin palautti mut takaisin jonkinlaiseen 'järkitilaan'. Istuin kaksi tuntia olohuoneessa silittäen rauhallisesti kujeltavaa marsua kunnes äiti lopulta tuli kotiin. 


Noniin se siitä, tänään mulle kuuluu kuitenkin jo vähän parempaa, kiitos mm. sugarin, tietämättäs piristät aina mun päivää :) 
Toivottavasti teille kuuluu hyvää ♥
ja anteeks kun oon taas ollut niin huonosti läsnä täällä.


ps.Ette varmaan arvaa mikä on mun lempi tv-sarja...