she's beautiful

aamulla : omena, 1 palaa ruislimppua 150 kcal
koulussa : tomaattia, kurkkua ja pepsimaxia 50 kcal
iltapäivällä : puuroa ja mustikkamehukeittoa ja piiiienen pieni pala pitsasta... 200 kcal
illalla : 1 palaa ruislimppua ja banaani 160 kcal
= 560 kcal - liikunnat 200 kcal = 360 kcal.
Olenpa hyvä matikassa ! ... hehhe
Huomenna yritän pysyä alle viidessä sadassa (mikä olisi tänäänkin onnistunut ilman sitä pitsaa...huoh)
Mä haluan, että ihmiset ovat ylpeitä musta, että L on ylpeä musta. Että olen ylpeä itsestäni.

Meidän luokalle tuli tänään linnunluinen tyttö, kutsutaan häntä nyt vaikka Joutseneksi koska niin hän itsensä nimileikissä nimesi.
Juttelin Joutsenen kanssa välitunneilla salaa ihaillen hänen langan ohuita ranteitaan ja veitsenteräviä solisluita kun hän hitaasti söi mansikkasuklaapatukkaansa. Istuin häntä vastapäätä ruokalassa ja leikkasin kurkun palasia pienemmäksi nolona. Minä läski en syö ja Joutsenella on lautanen täynnä salaattia ja leipää. Tina kysyi "mikset sä ikinä syö mitään ?" Vastasin hätäisesti etten oikein osaa syödä koulussa... typerästi sanottu. Typerä tyttö. Ihan hölmöä. Mutta tuskin kukaan siihen ainakaan näin alussa kiinnittää sen enempää huomiota, ainakaan kun olen tällainen... ihraisa valas.

L tuli meille ja nukahdin hetkeksi hänen syliinsä.
Voikun en olisi ikinä herännyt ja joutunut saattamaan häntä bussipysäkille.

le fin de semaine

"Tahdotko ottaa --- vaimoksesi?" "Tahdon"

"Tahdotko ottaa --- mieheksesi?" "Tahdon"

Morsian on satumaisen kaunis, hymystä päätellen tämä on hänen elämänsä onnellisin päivä. Valkeaksi puuteroidulle poskelle puskee liikutuksen kyynel, mutta ennenkuin kukaan huomaa pyyhkäisen sen hämmentyneenä pois.
Hymyilen kun hymyillään, kättelen kymmenten ihmisten lämpimiä käsiä ja toistelen nimeäni miettien mitä helvettiä teen täällä kaikkien näiden tuntemattomien sukulaisten keskellä. "Oletpa kasvanut" (no ihan varmasti kiitos vaan), "onpa susta tullut kaunis", joku tokaisee vielä että "sähän sopisit niin hyvin malliksi". Kiittelen kohteliaasti ja tökin vaivaantuneena graavilohen palaa valkoisella lautasella.

Söin niissä häissä ihan liikaa. 2 palaa kakkua ja ainakin 5 tai 6 keksiä. Mökillä jatkoin tankkausta leivällä, pullalla, pähkinöillä ja suklaalla. Noloa.
Näinhän sitä laihdutaan !
Nyt katson noita kuvia ja voisin oksentaa.
Mun käsivarret on melkein yhtä paksut kuin reidet ja kyllä, mun reidet on ihan valtavat tukit. Vatsa pömpöttää pyöreänä ohuen mustan kankaan alla.
Enkai mä oikeasti voi kahden tunnin laittautumisen jälkeen näyttää noin vastenmieliseltä ?? Ilmeisesti voin.

Mä en tiedä johtuuko se koulujen alkamisesta vai iltojen pimenemisestä, mutta mun olo ei ole pitkään aikaan ollut näin voimaton. En jaksaisi yksinkertaisesti tehdä mitään.
Ensi viikonloppuna pakenen taas mökille, pakoon tätä... no tätä kaikkea. L haluaa mukaan enkä mä osaa sanoa, että oikeasti haluaisin mennä yksin. Toisaalta en näe L:ää kuin viikonloppuisin ennen kuin me saadaan hankittua se yhteinen asunto, joten ehkä on hyvä että olen edes sen vähän ajan L:n kanssa mitä meillä on.
Tänään kun me ajettiin autolla ilta-auringon valaisemien sänkipeltojen ja lehmälaitumien ohi teki oikeasti mieli hypätä pois kyydistä ja jäädä sinne. Vielä viikko sitten olisin ihan hyvin voinut tehdä niin, mutta nyt pitää heretä seitsemältä, raahata perseensä omenan voimin keskustaan ja leikkiä sosiaalista ilopilleriä neljään asti iltapäivällä. Kotimatkalla nukahdankin melkein bussiin, laahustan kotiin, syön mautonta puuroa ja lähden lenkille kuluttamaan sen.

Sain viimeinkin uuden kalenterin.
Tein uuden iltajumppaohjelman, alan taas kirjoittaa ruokapäiväkirjaa ja käymään säännöllisesti (joka perjantai) vaa'alla. Ainakin yritän. 
Täytyy saada asioita järjestykseen, täytyy laihtua.
Täytyy olla vahva. Täytyy olla kaunis. Täytyy olla kaikkea mitä minä en vielä ole.

Ps, Miten ihmeessä teitä lukijoita on jo melkein 60! Kiitos, kiitos paljon ♥ en vain ymmärrä...

shape up little girl

Olen läski (ihan kun ette sitä jo tietäisi), 900 vitunkcal.

Ja mun piti paastota viikonloppu mutta mennäänkin huomenna äidin serkun häihin ja sieltä suoraan mökille!!! Ei siis sekään onnistu.

Mua ahdistaa tällä hetkellä niin paljon etten pysty edes vääntämään sitä tähän kunnon kirjaimiksi vaikka yritin jo monta kertaa. En pysty. En osaa. 

Tahdon vain maata peiton alla seuraavan vuoden tai kaksi... tahdon kuunnella maailman hiljentyvän, tahdon sulkea silmät ja tuntea ajan matelevan ohi.

Mutta velvollisuudet kutsuvat, sosiaalinen elämä tuijottaa uhkaavasti pelokkaisiin silmiin ja vatsa tursuaa vyön yli muistutukseksi siitä kuinka mallikkaasti olen taas epäonnistunut.

Mikä siinä nyt oli niin vaikeaa ?

Ja harkitsen vakavasti tän blogin muuttamista yksityiseksi koska olen ehkä jossain mielenhäiriössä/kännissä mennyt höpisemään yli suuni ja nyt Rikukin tietää tän osoitteen.

Mitä mä täällä kerron ei todellakaan ole tarkoitettu mun kaverien luettavaksi. Että hei vaan siellä!

Heikko. Laiska, ällöttävä. Pullea pikku tyttö ei kestä elämää. voivoii.