pidä kii uskostasi ihmisiin, mut joku sutkin vielä käännyttää

Tää kuulostaa nyt tietenkin ihan sekopäiseltä, mutta koko viime viikko on kadonnut. On kun sitä ei olis tapahtunutkaan, en muista selvästi missä oon ollut tai mitä oon tehnyt. Tiiän että tiistaina olin polilla, tyhjää, tyhjää. Ainiin ja kävin elokuvissa katsomassa war horsen, lompakossa on lippu. Perjantain kuitenkin muistan, yllättävänkin selvästi, The Sounds.

Sen päivänhän piti olla täydellinen, minkään ei pitänyt pilata sitä ja kuitenkin kaikki meni enemmän päin helvettiä kuin on edes mahdollista ? 

Äiti oli kipeä ja syötiin kiinalaista, mun maha turposi tietenkin paastoilun jälkeen ja näytin maitovalaalta mustassa pitsitopissa. Riitelin L:n kanssa koska teki vain mieli olla kamala, harmitti ja löin sitä. Ahdistuin. Mun ei olisi tehnyt edes mieli juoda, mutta kuvittelin sen jotenkin parantavan sitä kamalaa oloa. Ei se parantanut. Kännissä vain söin lisää, kukaan ei ollut kieltämässä enkä mä varmaan olisi ketään edes kuunnellut. Kaaduin lumihankeen ja näytin raiskatulta narkkarilta ennenkuin päästiin koko kaapelitehtaalle... Siellä lyöttäydyin neljän pojan seuraan... Tai V lyöttäytyi, tai ne lyöttäytyi meidän seuraan tai en mä ihan tarkkaan muista mitä siinä tapahtui. Muistan sanoneeni että näytän ihan raskaana olevalta ja jonkun tuhahtaneen "no et todellakaan näytä". Valehtelin niille mun nimen ja sanoin olevani merimies. Mustahiuksinen, pitkä poika oli lähempänä kuin tuntui mukavalta, mutta olin liian sekaisin välittääkseni. Muistan, että meri oli jään peitossa ja se sai mut sekoamaan entistä enemmän. Meillä ei ollut narikka rahaa, V heilui silmät kiinni ja mä pompin sinne tänne, itkin ja nauroin. Välillä käännyin pussaamaan V:tä. Koko neljän tunnin keikasta muistan kuulleeni ehkä neljä... tai viisi biisiä. Muistan korkealla katossa olleet kirkkaat valot ja jonkun kädet mun vyötäröllä. Muistan vetäneeni puoliksi sammuneen V:n miestenvessaan piiloon järjestyksen valvojaa ja kironneeni peilikuvaani.

Yritin huolehtia itkevästä V:stä ja kun se oli päässyt enemmän tai vähemmän turvallisesti taksiin lähdin odottamaan bussia. Annoinkin yövuorojen ajaa vain ohitse. Kävelin mäkkäriin, mutta rahat oli (0nneksi) loppu. Ipodista ei ollut akkua. Aivoissa löi tyhjää. Kauempana ihmisiä vaihtamassa baarista toiseen. Uteliaita katseita, takaisin bussipysäkille. En muista kauan istuin siellä tuijottamassa mustaa asvalttia, muttei kai sillä väliä. 

Lauantaina kaikesta huolimatta L:n äidin synttäreille. Oltiin myöhässä ja söin vain muutaman haarukallisen makeaa kakkua. Eihän sen olisi pitänyt koko päivää pilata, mutta asemalla kaikkien ihmisten edessä sain taas ihme ahdistuskohtauksen. En mä oikein tiedä mitä siinä tapahtui, en kai vain jaksanut pysyä enää kasassa. Pyörin hysteerisesti ympyrää, nauroin ja itkin vuorotellen niin että koko asema kaikui. L on varmasti jo täysin vakuuttunut tyttöystävänsä olevan mielipuoli :)
Kotona typerä vartalo tarvitsi lisää ruokaa. Eihän sille taaskaan riittänyt yhden päivän ahmiminen vaan sama jatkui tänään. 8 laksaa, puoli lasia vettä.

Enkä jaksaisi herätä huomenna, mutta herään kuitenkin ja herään ylihuomenna ja yliylihuomenna ja vielä monena päivänä senkin jälkeen.

Teitä lukijoita on jo yli 100... en tosiaan ymmärrä miten kukaan jaksaa lukea tällaista paskaa, mutta kiitos kuitenkin, kiitos kamalasti!<3 

Mun on pitänyt tehdä sellainen 'unelma'-postaus, muttei nyt oikein oo ollut fiilistä... Teen sen kuitenkin vielä jossain vaiheessa.