black n white

Sanon nyt heti alkuun, että tästä postauksesta tulee ihan kamala. Mun aivot jyskyttää ylikierroksilla (ruokahumala) enkä pysty ajattelemaan kovin...selvästi.

Mun piti paastota viikonloppu. Perjantai sujuikin, ei hyvin, mutta ilman ruokaa kyllä.
Koska satun olemaan varsin dramaattinen ja typerä ihminen (etenkin aliravittuna) työnsin L:n keskellä yötä ovesta pihalle ja viiden minuutin päästä kiipesin itse ikkunasta ulos, juoksin bussipysäkille pyjamassa ilman kenkiä, anteeksi ja et sä voi lähteä noin. Istuskelua lumisateessa, hypotermia? L:n reppuselässä takaisin kotiin... ikkunan kautta koska avaimet oli tietenkin sisällä. Ja mä vieläkin ihmettelen miten se jaksoi kantaa mut.

Lauantaina ei sujunut, ei hyvin, eikä ilman ruokaa.
Ruokakaupassa järjestin kohtauksen koska en oikeasti osannut ostaa ruokaa. Tai olisin mä varmaan osannut, mutta se oli ihan kamalaa. Pyörin puolituntia ympäri kauppaa nostellen asioita koriin ja vieden niitä sitten takaisin hyllyihin. Kotiin tyhjän ostoskassin kanssa. "No okei käyn yksin kaupassa ja sä lupaat syödä sitä mitä mä ostan." "joo...ei."

Mä melkeen alan suuttua tälle... ihan sama, sairaudelle vai? En mä ole sairas, mutta miksi tää on näin helvetin vaikeaa. Tää tekee musta ihan hölmön, mä olen kuin mikäkin avuton uhmaikänen, huomionkipeä kakara. Inhoan sitä ja kaikki inhoaa sitä.
Mentiin käymään L:n äidin luona. Ruokaa, ottakaa lisää ruokaa ja ruokaa ja vielä lisää ja lisää ja lisää! Ja kyllähän mä söin kiltisti ja jatkoin vielä kotona. Ja jatkoin oikeastaan tänkin päivän. Hienoa.
Huomenna en kuitenkaan syö. Käyn salilla enkä syö. Enkä syö tiistaina, enkä keskiviikkona. Mä en saa.

Noniin, mutta on mulla muutakin asiaa. En tiedä onko nää enemmän hyviä vai huonoja uutisia.
Juttelin tässä tänään riisivanukasta mussuttaessa äidin kanssa joka nyt lupasi lainata mulle rahaa sitä thaimaan matkaa varten. Siis, jos käyn koulussa! Mun tarvitsee vain herätä, mennä sinne, olla siellä, tulla pois. Helppoa? Ja sitten vietän kuukauden 'unelma'loman L:n kanssa? 

Tätä on ehkä vähän aikaista miettiä kun ei olla lippujakaan vielä varattu, mutta mä en kehtaa mennä sinne jos mua ei erota norsusta. Toiseksi miten mä selviän kuukauden ilman turvaruokia tai salia ja miten mä syön joka päivä jonkun hullun juhla-aterian jonka L:n mummi, täti, äiti siellä valmistaa... Tai miten mä olen syömättä kun asutaan kuitenkin varmaan suurin osa siitä lomasta jossain L:n sukulaisen luona ja thai-kulttuurissa ruoka on niin ihmeen tärkeä asia.

Okei ehkä mä murehdin siitä sitten lähempänä ja keskityn nyt painamaan 50 kiloa (ja käymään koulussa)
Ja kyllä mä sinne Pariisiinkin vielä tänä vuonna menen (: