found myself in wonderland

Tuntuu hyvältä olla taas täällä. Anteeksi kun en oo kommentoinut ja vastaukset on tullut myöhässä, ei oo ollut aikaa enkä oo yksinkertasesti jaksanut koska koko elämä on nyt yhtä jaksamista.


Uusivuosi

Ei ollut kamalin, muttei nyt mitenkään erikoinen.
Oltiin ensin L:n kaverin JS:n luona, mutta lähdettiin ennen puolta yötä kotiin. Juna-asemalla 12 vuotiaat tytöt rakettien ja viinapullojen kanssa, matkamankassa britney spearssin vanhoja biisejä. Ensin halusin mennä ja huutaa kurkku suorana, heittää pullot junaraiteille ja raketit roskiin, mutta jäin vain tuijottamaan vierestä. Liian surullista.
Kotona juotiin vähän, sen verran että kahden kuukauden tauon jälkeen olin pienessä kännissä vuoden vaihtuessa. Makasin L:n päällä olohuoneen sohvalla näkemättä yhtään rakettia, ulkona oli kylmä ja pimeää, sisällä lämmintä ja turvallista.
L meni jo ennen kahta nukkumaan, jäin yksin keittiön lattialle juomaan baileyssia ja puhumaan peilikuvalle. Se oli melkein pelottavaa. Istuin siinä ainakin tunnin ja kerroin kaiken.
Kello 05.00 makaan huoneeni pinkillä matolla, pehmolelu pupua puristaen ja itken. Kävelen huoneen poikki, silitän lämmintä poskea, kuljetan sormia suurella kämmenellä, kuuntelen hiljaista hengitystä ja itken.
Itken, itken, itken. Mä olen niin tyhmä, muistakin aamulla, muista ja anna hänen mennä. 

Nyt on ollut ihan ihmeellistä.

Mun piti kirjoittaa jotain mitä en enää muista.

Itkin tänäänkin aamuruuhkassa, en jaksa mennä kouluun, en jaksa tulla kotiin, en jaksa syödä, en jaksa urheilla. Mutta mun on vaan pakko. Nyt mä en ihan oikeasti jaksa mitään ja oikeastaan... tainoei, en tiedä, mulle on ihan sama. Tekisi tosissaan mieli lopettaa koulu, lähteä pois, elää vaatimatonta elämää jossain kaukana, kaukana, missä vain, mutta mahdollisimman kaukana. Hassua sinäänsä, että mä olen melkein aina ajatellut kuinka kamala itsemurha olisi, että se olisi huijausta, itsekäs petkutus. Nyt mä mietin miten voisin tehdä sen, missä, milloin? Mistä mä saisin pillerit kenenkään tietämättä ? Mä en halua enää pelastusta. Vai haluanko ? En mä voi tosissani haluta kuolla, enhän ?

L ja sen perhe lähtee kesällä kuukaudeksi thaimaaseen, ne haluaa mut mukaan, ne on valmiita maksamaankin. Mutten mä kenenkään toisen rahoilla minnekkään voi lähteä ja mitä siitä tulisi ? Katastrofi ? Mä olen kävelevä katastrofi. Hahah. No enpäs.

Mutta olenko mä kesällä enää täällä, missä mä olen ? Jos olen miten mä kestän kuukauden ilman L:ää tai miten mä sanon mun vanhemille että lähden kuukaudeksi thaimaaseen elämään toisten rahoilla ja lupaan tulla elävänä takaisin. En mä tiedä. Ahdistaa. En mä voi lähteä, mutten mä halua jäädäkkään.

Sitten mä täytän 18 ja olen aikuinen enkä mä halua olla aikuinen, vastuullinen ihminen joka osaa pitää huolta itsestään ja muista. Mä en ole valmis. Mä en ole valmis yhtään mihinkään. hitto.

Eilen hain terveydenhoitajalta päänsärky lääkkeen. Samalla se kysyi sainko lähetteen sinne sh polille. "En saanut koska..." niin ja näin. Ja se lupasi etsiä paremman lääkärin ja mä olin liian liikuttunut sanoakseni "Älä". Liikuttunut siitä miten se tuntui oikeasti haluavan auttaa mua ja mun tekisi mieli mennä ja jutella sen kanssa. Ei mitään lääkäriä.

Niinja lupasin niitä kuvia niin tässä tulee pari.

Toinen on webillä noin viikko sitte ruokailun jälkeen... ja toinen kännykällä pari viikkoa sitte. Oon nyt ihan turvoksissa enkä jaksa muutenkaan ruveta ottamaan mitään tuoreempia kuvia niin toivottavasti nää kelpaa. Oon TODELLA ällöttävä. Tiedän.

Ja noi muokkaukset ♥

löysä paska.

Oon epärehellinen koska rajasin mm. järkyttävät polvet pois ja tossa ekassa toi asento saa mut näyttämään vähän kapeemmalta.

Mutta Eilen söin vain pienen palan kuivakakusta ja join teetä maidolla.

Tänään join tuoremehua, söin thaikku ruokaa ja palasia kuivakakusta. Otin laksoja, toivottavasti viimeistä kertaa...

Huomenna en syö mitään / syön viinirypäleitä jos menen salille.

Koulussa useampi kuin yksi kysyy "Etkö sä taaskaan syö mitään?" "Ai et syö tänäänkää?" Haen lautaselle keittoa ja järjestelen kurkun palaset salaattilautasella, hämmennän ja nostelen, mutta lopulta kaikki päätyy bioastiaan.

Ruoka tekee mut vain onnettomammaksi.

Kamala miten sekava postaus, mutta niin on kyllä mun ajatuksetkin.