he's the one who tells the truth

Oon joka ilta yrittänyt aloittaa uutta postausta mutta se ei vaan oo onnistunut.
En oikeasti tiedä miten kirjoittaisin, olen ihan jäässä vaikka ulkona on 30 astetta lämmintä.

Tulin sunnuntaina siis sieltä Kreikasta.
Pelkäsin, että lihoisin kauheasti, mutta oikeastaan kun maanantai aamuna katselin itseäni peilistä vedellen vatsamakkaroita selän taakse näytin jopa siedettävältä. En ajatellut että olen kauhea valas, siedin itseäni. Johtuu ehkä rusketuksesta, mutta jotenkin vaikka vaaka pölyttyy kolmatta viikkoa nurkassa (pelkurii...) tuntui että olen jostain suunnasta ehkä ihan vähän pienempi.
Sitten näin L:ää ja Pikkuveliä(L:n biologinen veli) keskustassa. Pikkuveli kertoi kuinka sen tyttöystävä oli tullut turkista selvästi lihonneena. Enempää ajattelematta heitin, että 
"oonko mäkin lihonnut?"
"No ehkä vähän." 
Väänsin irvistyksen väkinäiseksi hymyksi ja aloin heittämään aiheesta jotain maailman surekeinta läppää. Se tuntui pahalta. Todella pahalta. Mutta itseppähän kysyin ja rehellisyys on aina arvostettavaa...kai.
Niin kyllä mä siellä Kreikassa söin muutakin kuin salaattia. Mutta vain parina päivänä, enkä ahminut ollenkaan.
Tästä saatte ehkä jotain käsitystä mun ruokavaliosta siellä :

juu... ei hyvä

hyvä

ei todellakaan hyvä

hyvä

hyvä

hyvä ja samalla ei niin hyvä

Tänään söin mustikkapiirakkaa ja kanapastaa.
Vaikea päästä taas ns. oikeaan rytmiin.
 No yritän kirjoittaa paremmin lähipäivinä. En osaa nyt keskittyä yhtään... Pahoittelen.

päivä ennen perjantaita

Ensin kiitos kaikista kommenteista edelliseen postaukseen. Ne vähän lievitti mun kasvavaa paniikkia...

Tänään alle 400 kaloria ♥ omena, tonnikalasalaattia ja pala leipää.
Olen tyytyväinen sillä olisin voinut syödä taas niiiin paljon enemmän. L tyrkytti keitoksiaan ja jäätelöä ja sitä tuoretta leipää olisin voinut ahmia vaikka kiloja. Valehtelin syöneeni mäkissä. Olin vahva. Onnistuin.

Jumppasin. Olin kävelemässä... Mutta milloinkohan mä olen viimeksi käynyt juoksemassa ?
Huomenna viedään noi eläimet mökille mummon hoidettavaksi kun ei niitä oikein kotiinkaan voi yksin jättää.
Lauantaina olen varmaan vain kotona, pakkaan, käyn juoksulenkillä(vannon) ja sitten yöllä lähdetään puoli 5 lentokentälle...
Tällä unirytmillä sen ajatteleminenkin on jo itsemurha.

Vähän lyhyt ja tylsä postaus... L makaa tässä ihan vieressä. Pahoittelen~

freakin awesome

Eilen oli hyvä päivä. Alle 500 kaloria ja hymyileviä ihmisiä. Sateen jälkeinen raikkaus, kevyitä askelia asfaltilla.
Mutta tänään ...ahmin. Helvetti. Pitkästä aikaa ja oikein kunnolla. Helvetin surkimus. Mä en edes halua ajatella niitä kaloreita, sitä kuumaa rasvaa, sokeria, paskaa. B&J cookie doug 3/4 purkkia, pitsa, lisäksi 2 kunnon ateriaa, leipää ja jogurttia. Mua melkein itkettää mutta syön lisää "koska mitä sitten, olen jo LÄSKI". Heitän jotain sen tapaista äidille, mutta se vain hymyilee inhottavan tyytyväisenä. Se haluaa että musta tulee taas pyöreä kuin lihapulla.
"Mä olin keväällä niin paljon laihempi..."
"Silloin sä olitkin niin riutuneen näköinen, näytit sairaalta."
Mutta äiti rakas... Sitähän mä juuri halusin. Mun oli tarkoitus tulla vielä pienemmäksi. Mä halusin olla lasijoutsen. Haluan edelleen. Ja tulen sellaiseksi. Haha saatte vielä nähdä.

Mua pelottaa nyt ihan älyttömästi se matka.
Ne luulee vielä että joku valas on vyörynyt rantaan eikä jaksa työntää mua takaisin veteen. Syön ihan varmasti. Tai pakkohan mun on. Vanhemmat ja sisarukset, yhteinen hotelliaamupala, ravintolat, illalliset... En halua tietää enempää. Herkuista, jäätelöstä ja sellaisesta voin tietenkin kieltäytyä, mutta ihan oikeasti pysynkö mä vahvana siellä kun en täälläkään enää onnistu ? Muita kuin light-limuja en ole juonut aikoihin, MUTTA arvatkaa onko mun menkkojen alkamis päivä samapäivä kun lähdetään sinne. Kyllä vain. M a h t a v a rantaloma siis tulossa. Mahaturpoaa entisestään. Great Great Oh Fuckin Greattttt !!!

Ps. Itken. Opettelen ihan varmasti soittamaan tän pianolla vielä kesäloman aikana. Tää on niin kaunis kappale, että haluan jakaa sen teidän kanssa Kuunnelkaa ja sanokaa vaikka mitä tykkäätte (:

your lies my smile

600 kcal - n. 300 kcal.

L pitelee mua vyötäröltä ja sanoo, että olen muka laihtunut, että olen kaunis ja seksikäs. Nään V:n ja hänen poikaystävän jonka kanssa V on nykyään ihan koko ajan... Olen aikaisemmin valittanut lihonneeni sairaalloisesti. Hänen mielestään olen silti samankokoinen kuin aiemmin keväällä... samankokoinen, epäonnistuja.
Valheita. Mä olen lihonnut, typerykset. Oletteko te ihan sokeita ? Mähän olen valtava !!

Kävelin RS:n kanssa kaupungilla ihan niinkuin viime vuoden jokaisena päivänä. Mä olin niin iloinen. Pelkäsin jo ettei me ikinä enää oltaisi yhtä läheisiä kuin ennen. Tää päivä pelasti kaiken. 
Ostin jättimäisen hunajanvärisen villapaidan Carlingssista (alessa vain 9,90) jonka sisään voin talvella piiloutua juomaan höyryävää camomilla-teetä. Äh, ei pitäisi vielä ajatella talvea. Mutta ihan kohtahan se on täällä. Ensin on tietenkin syksy, siihen on vaivaiset 2 kuukautta. Syksyllä mulla on syntymäpäivä ja meidän takapiha peittyy taas lämpimiin väreihin. Meidät suljetaan harmaisiin rakennuksiin mätänemään seuraaviksi yhdeksäksi kuukaudeksi. Mutta samalla palaa järjestys, täydellisyys ja mulla on taas uusi mahdollisuus kadota pieneksi pisteeksi hunajanväriseen villapaitaan.

i wont be that perfectly skinny girl

Nää on taas näitä päiviä jotka voisivat olla ihan erilaisia jos asiat olisi tehty toisin. Jos oltaisiin valittu paremmin. Näitä päiviä kun olen niin inhottavan itsetietoinen siitä mitä olen vapaaehtoisesti syönyt. Mitä kaikkea olisin voinut jättää syömättä. Miten paljon parempi olo mulla voisi nyt olla ja ehkä... voisin olla jo parisataa grammaa kevyempi. Mutta ei. Mä valitsin taas ruuan, hetken nautinnon eikä muulla ole väliä.

Aamulla odottaa tunnin lenkki ja nyt puolentunnin lihaskunto. Kiitos.
Jos on ihan pakko ahtaa sitä rasvasokerimössöä kitaan niin yritä edes jotenkin korjata hölmöilysi. Kiitos.
Ja nyt. Ryhdistäydy SIKA !!

On mulla ollut hyviäkin hetkiä kaiken mässäilyn ohella.
Eilen lähdettiin puolen yön aikoihin kävelylle. Istuttiin tunti kosken rannassa. Otettiin valokuvia ja juteltiin kaikkea.
Sen tunnin aikana mun mielessä ei käynyt kertaakaan mitään ruokaan, kaloreihin, painoon, liikuntaan ym liittyvää. Mikä on oikeasti ihme.

otettiin tää kuva siellä koskella... L on tikku, mutta verratkaa huviksenne mun pohkeiden kokoa sen pohkeisiin ja ymmärrätte mun halun olla pienempi :c

Tällä hetkellä vihaan SH:ta. Vihaan koska tiedän, että mun elämä olisi paljon arvokkaampaa, rennompaa ja myös onnellisempaa ilman sitä. Ihan varmasti. Mutten silti uskalla päästää irti... en vielä.

Tasan viikon päästä Kreikkaan. Enkä mä tule olemaan mikään kaunis näky...

~360 kcal

Musta tuntuu että olen kuolemassa.

Nälkään nimittäin ja se tuntuu uskomattoman hyvältä.

= beautiful.

fat food

600 kcal taas.

jogurttia, nektariini, kevätkääryleitä ja wok-vihanneksia.
Ja hyi että mulla on nyt paha olo noista kevätkääryleistä. Tahdon oksentaa, tahdon tahdon tahdon! En voi. En saa. 
Olin L:n kanssa tunnin kävelyllä ja sitä ennen keskustassa monta tuntia etsimässä kenkiä ja tollasta löysää neulepuseroa...(love it ♥) kulutettu siis ainakin 300 kcal. Päälle vielä lihaskunnot ym.

Huomenna 500 kaloria. Tämä on lupaus.

inspiration please ?

Mulla ei ole nyt yhtään kirjoitusfiilistä.
Tarvitsen rahaa ja olen lihava kuin mikä.
Oon syönyt eilen ja tänään ylöspäin pyöristettynä
n. 600 kcal ( tänään mysliä ja jogurttia, energiapatukka, puuroa ja mehukeittoa ja 1 mango ) JA SILTI mulla on ihan tajuton nälkä. Selaan tässä thinspo kuvia ja litkin lämmintä pepsimaxia mun nälästä kouristelevaan vatsaan.
En todellakaan ole menossa keittiöön päinkään!

Teen vielä päivittäiset lihaskunnot... muuten en pahemmin ole liikkunut. Mitä nyt kauppakeskuksessa ja kaupungilla pyörinyt. Kieltäydyin kahvilassa katkarapuleivästä ja chai-lattesta ja sanoin syöväni puuroa kotona, Äiti : 'etkai sä nyt taas alota tota!!?' Niin mitä ? Eihän se koskaan loppunutkaan. Mä vain epäonnistuin hetkeksi.

Ja nyt se lihaskunto >> mä en enää kestä olla tämmöinen!!

meille ♥

black n white or

Herään tuskaisen kuumassa teltassa, hänen kylkeensä painautuneena. Pakko saada ilmaa. 
Jossain kaukana kaikuu käen tasainen aamulaulu, pikkulinnut toivottavat hyvää huomenta.
Pihanurmikko on vielä aamukasteesta kostea ja peilityynen järven yllä leijuu hiljaista sumua. Kuin olisi vielä unessa. 
Voisin jäädä siihen iki ajoiksi. Kuuntelemaan sitä tyrmäävää rauhaa, unohtamaan kaiken ulkopuolisen.
Vielä hetkeksi ennen kuin kaikki tuhotaan.

Kaupunki tuntuu vetävän mut taas takaisin todellisuuteen.
Vaaka. Kaikki pyörii taas sen, peilin ja jääkaapin ympärillä.
Hiukset vaalenivat. Pitäisi taas värjätä. Rusketus on ihan tervetullutta. Kilot eivät. Eivät helvetissä.
Mun vatsa on inhottavan löysä ihramöhkäle ja niistä reisistä ei edes puhuta. Miksi? Miksi? oi Miksi?
Ilman tätä mun elämässä olisi kaikki melkein ok. Melkein.

Tasan kahden viikon päästä on lähtö Kreikkaan.
Mun on pakko laihtua ainakin 3 kiloa ennen sitä !

ps. Kiitos uudelle lukijalle ♥