he's the one who tells the truth

Oon joka ilta yrittänyt aloittaa uutta postausta mutta se ei vaan oo onnistunut.
En oikeasti tiedä miten kirjoittaisin, olen ihan jäässä vaikka ulkona on 30 astetta lämmintä.

Tulin sunnuntaina siis sieltä Kreikasta.
Pelkäsin, että lihoisin kauheasti, mutta oikeastaan kun maanantai aamuna katselin itseäni peilistä vedellen vatsamakkaroita selän taakse näytin jopa siedettävältä. En ajatellut että olen kauhea valas, siedin itseäni. Johtuu ehkä rusketuksesta, mutta jotenkin vaikka vaaka pölyttyy kolmatta viikkoa nurkassa (pelkurii...) tuntui että olen jostain suunnasta ehkä ihan vähän pienempi.
Sitten näin L:ää ja Pikkuveliä(L:n biologinen veli) keskustassa. Pikkuveli kertoi kuinka sen tyttöystävä oli tullut turkista selvästi lihonneena. Enempää ajattelematta heitin, että 
"oonko mäkin lihonnut?"
"No ehkä vähän." 
Väänsin irvistyksen väkinäiseksi hymyksi ja aloin heittämään aiheesta jotain maailman surekeinta läppää. Se tuntui pahalta. Todella pahalta. Mutta itseppähän kysyin ja rehellisyys on aina arvostettavaa...kai.
Niin kyllä mä siellä Kreikassa söin muutakin kuin salaattia. Mutta vain parina päivänä, enkä ahminut ollenkaan.
Tästä saatte ehkä jotain käsitystä mun ruokavaliosta siellä :

juu... ei hyvä

hyvä

ei todellakaan hyvä

hyvä

hyvä

hyvä ja samalla ei niin hyvä

Tänään söin mustikkapiirakkaa ja kanapastaa.
Vaikea päästä taas ns. oikeaan rytmiin.
 No yritän kirjoittaa paremmin lähipäivinä. En osaa nyt keskittyä yhtään... Pahoittelen.