Herään tuskaisen kuumassa teltassa, hänen kylkeensä painautuneena. Pakko saada ilmaa.
Jossain kaukana kaikuu käen tasainen aamulaulu, pikkulinnut toivottavat hyvää huomenta.
Pihanurmikko on vielä aamukasteesta kostea ja peilityynen järven yllä leijuu hiljaista sumua. Kuin olisi vielä unessa.
Voisin jäädä siihen iki ajoiksi. Kuuntelemaan sitä tyrmäävää rauhaa, unohtamaan kaiken ulkopuolisen.
Vielä hetkeksi ennen kuin kaikki tuhotaan.
Kaupunki tuntuu vetävän mut taas takaisin todellisuuteen.
Vaaka. Kaikki pyörii taas sen, peilin ja jääkaapin ympärillä.
Hiukset vaalenivat. Pitäisi taas värjätä. Rusketus on ihan tervetullutta. Kilot eivät. Eivät helvetissä.
Mun vatsa on inhottavan löysä ihramöhkäle ja niistä reisistä ei edes puhuta. Miksi? Miksi? oi Miksi?
Ilman tätä mun elämässä olisi kaikki melkein ok. Melkein.
Tasan kahden viikon päästä on lähtö Kreikkaan.
Mun on pakko laihtua ainakin 3 kiloa ennen sitä !
ps. Kiitos uudelle lukijalle ♥
oi vitsi, mäkin haluisin etelään ♥
VastaaPoistaKiitos pieni♥ mäkin oon lähössä etelään, jo viikon päästä, apua...mutta sä olet pieni jo nyt, ei sun tarvitse mitään kolmea kiloa laihtua! Älä kuihduta itseäsi. Sä et ole lihava.
VastaaPoistaHali♥