Astun pölyttyneelle vaa'alle. Vakaana. Tukevana. En enää tärise, mutta pelkään silti.
3 kiloa lisää. Onneksi koulu alkaa viikon päästä, mä alan taas elää normaalisti. Ihan varmasti.
Eilen neiti tulikeiju haukkuu itseään kännissä läskiksi.
Saan joltain pienen pyöreän tabletin. Aamulla en muista. Hän muistaa. Kukaan ei muista. Kaikki muut muistavat.
Välähdyksiä villistä illasta. Kyyneleitä, nyrkin heilautuksia, liikaa naurua ja tanssia. Ja Hän on taas se joka jää, huolehtii mut kotiin vaikka olen sietämättömän sekaisin.
Nyt haluan kuitenkin takaisin siihen olotilaan kun en enää pysty ajattelemaan, että alkoholi on ehkä suurin syy mun kesälihomiseen.
Treeneissä luonnollisesti haluan vain maata keskellä salia.
Eräs tulee puhumaan facebookissa ja olen laittoman iloinen. Vatsassa on perhosia vaikka tiedän ettei saisi. Mulla on jo L. Mulla on jo poikaystävä. Vittu. en pysty lopettamaan, tätä mä odotin.
Huomenna kesän viimeinen perjantain. Kesän viimeiset partyt.
Eräs tulee. Hän ei tule. Eikä siitä sen enempää tarvitse puhua.
Vihaan mua. Vihaan mun elämää. Vihaan mun vartaloa.
Tuntuuko teistä ikinä että olette liian huonoja ihan kaikille, kaikelle ? Ette kelpaa ja se on vain ja ainoastaan omaa syytänne ? Tuttu tunne täällä.
Anteeksi.
mä tiedän tuon tunteen.. tosiaankin tiedän :( ääh.. mitä nappeja otit? Älä sekaannu kulta pien semmosiin <3 jookos? paljon halei !
VastaaPoistaTuttu tunne. Valitettavasti.:(
VastaaPoistaJoin keskiviikkona niin paljon, etten muista..
Älä sekaannu mihinkään nappeihin! Siitä ei seuraa mitään hyvää. Voimia ja pysy niistä erossa.<3
tiedän kans ton tunteen, ihan liian usein 8< mutta sun pitää vaan keskittyä niihin positiivisiin asioihin koska sä et oikeasti ole _yhtään huonompi kuin kukaan muukaan c:
VastaaPoista