whatever

Kuinka kauan voi ikävöidä tulematta hulluksi ? 
Kuinka kauan voi ikävöidä ihmistä... asiaa... ylipäänsä jotakin ?
Milloin lakkaa kaipaamasta jotain mitä ei voi saada, jota ei saisi nähdä, edes kuulla. Jotain kiellettyä ?
Loppuukohan se ikinä ?
Kysymysmerkki kysymysmerkki kysymysmerkki.
Tää on niin typerää, että melkein naurattaa.

Mulla ei ole nyt paljonkaan sanottavaa.
Laitan tähän yhden kuvan ittestäni, en ole kaunis.
Olenkohan koskaan ? Tää alkaa olla todella turhauttavaa. Tuntuu, että vain lihon päivä päivälä suuremmaksi ja inhottavammaksi. Harmaat kuopat silmien alla kasvavat kasvamistaan unettomien öiden jälkeen ja nukahdan taas bussiin. Mua väsyttää tää kaikki niin paljon ja mun on pakko löytää jokin muu selviytymis keino kuin alkoholi jos haluan edes joskus olla pienempi ja onnellisempi. 
En vain tiedä haluanko... sillä onko sillä oikeasti niin paljon merkitystä mitä mä täällä teen, miltä näytän tai mitä tunnen ? ei oikeastaan.

"Mut sä vaikutat niin itsevarmalta ja tasapainoselta ihmiseltä"
V sanoi kun me käveltiin ensimmäisiä kertoja yhdessä koulusta keskustaan ja kerroin sille asioista. Mä muistan ton varmasti aina. Mun laihdutus oli silloin parhaimmillaan, mun suojamuuri vahvimmillaan. Mulla on ikävä sitä. Mulla on ikävä V:täkin. 
Mulla on ikävä niin helvetin montaa asiaa... en osaa oikein käsitellä tätä.

let me show you this ...

hyi saatana.

Oletteko muuten huomanneet kuinka paljon mä jauhan 'menneistä ajoista'... (vai kuvittelenko vain ?)

Voisin yrittää välillä keskittyä tähänkin päivään.