Viime postauksesta on liian kauan.
Mä olen niin turhautunut. Vaikka mä syön vähän, liikun (liian vähän) ja teen lihaskuntoa joka päivä tuntuu etten muuta kuin paisu ja paisu. Jään itkemään sovituskoppiin liian pitkäksi aikaa kun jenkkikset tursuvat 36 kokoisista farkuista, täydellisistä farkuista jotka vain mun ällöttävä kroppa saa näyttämään oksettavilta. Itken kotona kun 34 kokoisten korkeavyötäröisten shortsien vetuketju ei liu loppuun asti. Vittu. Mun vatsa. Mun kädet. Mun perse. Reidet. Jouduin ostamaan kokoa isommat rintsikatkin. Miksi ? Mitä mä teen väärin ? Mä teen kaiken oikein... miksei mikään onnistu.
Mä en suostu ostamaan 38 kokoisia farkkuja oli ne sitten kuinka kapeaa mallia tahansa, ei onnistu. eieiieii.
L:n kanssa me nähtiin. Me oltiin normaalisti ja me sovittiin, että me yritetään koska kumpikaan ei voi elää ilman toista. Tai varmasti voi. Me ollaan joskus oltu onnellisia ihan yksinämme, oltaisiin varmasti vielä joskus... mutta helppoa se ei olisi.
Sitten eilen me taas riideltiin eikä olla puhuttu sen jälkeen. Onkohan tässäkään enää mitään järkeä ? Onko missään mitää järkeä ? Ei muuten helvetissä ole.
Ulkona sataa ja vaikka mä rakastan syksyä on hetkiä kun kaipaan kesää ja sitä kun sai vain maata nurmikolla ja antaa ajan valua viemäriin. Lopettaa ajatteleminen, unohtua ja olla olematta mitään.
Kyllä se siitä paranee, usko pois. Ja kohtahan on syyslomakin, voi vaan olla, mutta ilman sitä aurinkotuolia. :/
VastaaPoistaTsemppiä! <3
Paljon voimia♥
VastaaPoistaen osaa sanoa muuta, anteeksi. :(
Koita jaksaa, pikkuinen. Tommoset hetket sovituskopissa tuntuu kamalalta, mutta koita muistaa ettei mitkään numerot määrittele sua :c oot just ihana ja paras juuri tuommoisena♥
VastaaPoistaVOIMIA♥
Niinpä, älä välitä numeroista, sä et ole mikään numero, vaan ihana ihminen ♥
VastaaPoistaNiinpä! Älä välitä numeroista kulta pieni ♥ Sinua rakastetaan juuri tuollaisena ♥ ~ xo
VastaaPoista