tiistai 4. lokakuuta 2011

unohduslääkkeitä

Jään suosiolla sänkyyn vaikka se on ehkä typerintä ikinä.
Nukun puoli kolmeen unohtaakseni, että maailma pyörii silti. Että ulkopuolella on vielä elämää, onnellisten ihmisten kasvoja ja puista putoilee melkein samoja lehtiä joilla me viime syksynä väritimme toisemme.
Mä en halua muistaa.


Syön noin 700 kcal,
(kaurapuuroa ja mehukeittoa, pad piew waan ja riisiä)
illalla rääkkään itseäni lihaskunnolla koska en halua mennä ulos edes juoksemaan. Jokainen paikka, jokainen asia, jokainen esine ja sana. Kaikki muistuttaa L:stä. 
L on poissa, mutta kuitenkin jokapaikassa ja se tekee mut hulluksi.

"Ette te voi lopullisesti erota... te vaan kuulutte yhteen"

2 vuotta ja sitten kaikki on ohi sekunnissa ?






4 kommenttia:

  1. Kaksi viikkoakaan ei olisi ohi sekunnissa, kaksi vuottakaan tule olemaan. Vaikka ette ikinä palaisi yhteen, olen varma että se rakastaa sua ♥

    Paljon voimia ja kiitos kommentista ja superisoja haleja ja tsemppejä!
    Sä olet niin vahva. ♥

    VastaaPoista
  2. voi sua pikkusta... :( toi on kamalaa, kun jokaikinen asia ja paikka muistuttaa jostain henkilöstä. koita pärjätä, sä olet tosi vahva ja selviit kyllä ♥

    VastaaPoista
  3. Kiitos♥
    Kävi L:n suhteen miten kävi, niin sä selviät. Sä olet vahva ja ihana. Se tuntuu aluksi aina ylitsepääsemättömältä, mutta jonkin ajan kuluttua huomaat että voit olla ylpeä itsestäsi - voisit olla jo nyt.
    Muista kuunnella sydäntäsi !

    Voimahalauksia♥♥

    VastaaPoista
  4. ps. älä rääkkää itseäsi♥ :c

    VastaaPoista

kiitos kommentista ♥