Mä huudan, pyörin sängyssä, pitelen itteäni tiukasti, etten mä hajoo siihen. Miks tää on taas tämmöstä ? Oon niin kakara.
Pelottaa, ahdistaa ja oksettaa. Taas ?Enhän mä oo yksin, enhän ? Sä oot siellä jossain. Makaat sängyssä, ajattelet mua, niinhän ?
Et ? Mä en tiedä, en tiedä mitään. Oon sekasin.Mieli tyhjänä. Vatsa tyhjänä, roikkuvana.
En ikinä laihdu. Vatsa, jenkkikset, reidet, kädet ja selkäkin tursuaa vaatteista.
Näytän vastenmieliseltä. Miten mä kehtaan elää näin inhottavana, hyödyttömänä ja epäonnistuneena ?
En kestä jos tää jatkuu näin.
Pakko nähdä edistystä, pakko olla kaunis, punaposkinen ja siro niinkuin kaikki muutkin.
Kai munki on Pakko Pakko Pakko onnistua edes kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiitos kommentista ♥