Tänään söin onneksi alle 500 kaloria (2 nektariinia, kanasalaatti, 4 luumua). Meidän RO tuli puhumaan mulle mun poissaoloista. Niitä on kuulemma liikaa eikä saisi tulla enää yhtäkään tai koulu alkaa ottamaan yhteyttä jonnekkin (esim minne?). Pyytelin anteeksi, sanoin olleeni kipeä ja häpesin aidosti. Sitten ajattelin niitä farkkuja ja lähdin koulusta taas kesken, etten vain joutuisi syömään muruakaan vadelmarahkaa, rouhesämpylöitä tai pinaattikeittoa. Mä olen ihan kamala.
Myöhemmin istuin L:n kanssa elokuvateatterin kahvilassa. Se puhui ja puhui, kertoi jotain mitä en puolen minuutin kuluttua enää muistanut. Hiplasin vain hiuksiani hymähdellen välillä, "joo... heh... niin... okei... joo...".
Yhtäkkiä L lyö käden pöytään
"Mä en jaksa enää yrittää piristää sua!"
"Täh... Mitä? Mähän oon jo ihan piristyny"
"... Mä haluun et sä oot ilonen."
"Mut mähän oon ihan ilonen."
"Hei mä oon tuntenut sut kaks vuotta. Tiedän sust kaiken"
"...Lähetääkö? Mua vaan väsyttää nyt"
Me käveltiin käsikädessä asemalle. Vedin hupun päähän ja tsemppasin loppumatkan. Vilkutin hymyillen kun L nousi bussiinsa ja jäin pysäkille tuijottamaan vesisadetta, annoin omani ajaa ohi useammin kuin kerran. Mulla ei ollut kiire minnekkään, kukaan ei nähnyt mun kivusta vääristyneitä kasvoja ja mä taisin nauttia siitä. En tiedä enää mitään. Helvetti. Jos voisin piiloutua jokaiselta sekunnilta L:n turvalliseen kainaloon, jos kehtaisin vielä antaa kyynelten valua vapaasti, jos pystyisin kertomaan, jos haluaisin näyttää, jos olisin edes hiukan vahvempi. Jos edes jaksaisi yrittää.
Mä tiedän että olen oksettavan itsekäs pitäessäni L:ää tässä tilanteessa, mä olen iljettävä ja supersekava ja pyydän anteeksi. Yritän (huonoin tuloksin) tässä vain kertoa miltä musta tuntuu.
musta on niin kamala lukea että sulla menee noin huonosti rakas pikkunen :( ♥
VastaaPoistaKerro oikeasti jollekulle. Ihan oikeasti. Mene vaikka juttelemaan koulupsykan kanssa tai jotakin, kerro äidille, jollekulle kaverille, opettajalle, jotain. Se voisi auttaa.
VastaaPoistaJos annat asioiden jatkua näin, etkä kerro kellekkään, mitä sä näät tulevaisuudessa? Mitä siellä on?
Ennenkaikkea, mitä sellaista siellä on, mitä et halua menettää, ja sitä ei olisi myös tulevaisuudessa jossa kerrot jollekulle?
Toivottavasti piristyt, oikeasti, paljon voimahaleja ♥
ps. ja niin, ne on aika ihania heh : )
Kiitos ♥ kyllä mulla on apua, ei sun tarvitse olla huolissasi :-) enemmän sun pitäisi olla huolissasi itsestäsi. Älä sano ettei sua otettaisi vakavasti, ihan varmasti sun läheisesi ymmärtäisi, kuinka paha sun on olla!
VastaaPoistaPliis, pieni, kerro jollekin, jooko? Kerro L:lle, äitilles tai kavereilles - tee se itsesi takia, jooko! Mä niin toivon että sä kertoisit :---(
Halaus♥
En osaa antaa sulle ratkaisua, mutta mulla on muutamia typeriä ideoita, jotka vaativat vain hymyilyä, jos sitäkään.
VastaaPoistaYllätä L jotenkin. Se on ollut sun tukena, joten näytä sille, miten paljon sen tukea arvostat. Tarjoa sille kahvit tai vaikka... leffa? Tai sitten leivo/osta sille jotakin syötävää ja pitäkää rauhallinen ilta kotona. Ilta, jollon voitte vaan olla.
Liityn myös ylempään kommenttiin ehdottamalla, että kävisit vaikka koulupsykologilla. Edes muutama kerta kokeiluksi?
Valitsit tai teit miten vain, olen täällä ruudun tällä puolen seuraamassa ja tsemppaamassa sua niin pitkään, kun jaksat yrittää. Halipusi!
Voi ei :-( Kuulostaa siltä, että sun elämässäs on nyt aikamoista kamppailua. Koita jaksaa! Sun kannattaa (muiden sanojen mukaan, jep) käydä puhumassa jollekkin, tai ainakin harkita sitä. Ite kävin joskus vuos sitten psykologilla, se oli ihana ja autto mua tosi paljon :-)
VastaaPoistaTsemppiä ja halauksia♥
Kiitos :) toivon todellakin ahdistuksen helpottavan, teen vaan muiden elämästä niin hiton hankalaa.
VastaaPoistaTsemppiä sullekin <3
No okei, koulupsykologit taitaa yleisesti olla aika peräaukosta näin suoraan sanottuna, mutta joo. Jollekulle vaan, en halua että sun on noin paha olla enää kauempaa ♥
VastaaPoistaLupaathan kertoa L:lle jo tällä viikolla, älä siirrä sitä, joohan ? Ja huolehdi enemmän itsestäsi kuin musta, mä pärjään. Kumpa sinäkin pärjäisit♥
VastaaPoistaPs. totta, mutta mä oon niin heikko että aloitin sen musan kuuntelemisen jo nyt :-D ehkä opettelen soittamaan sen jouluksi....
Tämä on yksi minun lempiblogeistnia. En oikeastaan ole ihan varma miksi. Kirjoitat hyvin, sillee että se menee päähän asti eikä vain silmistä sisään ja *puff*. Ja samaistun kovin usein sinun juttuihin. Kirjoitat monesti siitä mitä itse pelkään ajatella.
VastaaPoistaVoimia. Vielä joskus asiat ovat toisin, ainakin vähän.