sunnuntai 4. syyskuuta 2011
sorry i can't eat, i have an eating dosorder
Mä en tiedä mitä kirjoittaisin. Oon kyllästynyt itteeni, siihen etten muuta kuin valita ja ole tyytymätön kaikkeen.
Oon syönyt viikonloppuna kuin pieni porsas, liikaa. Yli 1000 kcal päivässä ja huomenna mun on ihan pakko mennä kouluun viikon tauon jälkeen. Tehdään ruokaa, tehdään tiistaina, tehdään keskiviikkona, tehdään jälkiruokaa enkä mä halua syödä ! Mitä mä sanon vai käynkö vessassa oksentamassa ? En halua, että tyypit alkaa miettiä miksen syö tai ylipäänsä kiinnittää siihen mitään huomiota. Mua pelottaa... tai jännittää niin paljon että itkettää. Mitähän helvettiä mun päässä liikkui kun vaihdoin ravintolakouluun ?? Mä en halua syödä siellä. En vaikka jättäisin kaikki muut päivän syömiset väliin. Muttakun mun pitää pysyä mun rutiineissa... Omenaa, tomaattikeittoa, ruisleipää. Mun on pakko. Tää on ihan oikeasti kamalaa, mutta kai mä selviän. Koska nyt on vain pakko.
Ettei tää nyt taas menisi pelkäksi kitinäksi niin ahh tätä syksyä ♥
Pimenevät raikkaat illat, yllättävät sadekuurot, puista putoilevat keltaiset ja oranssit lehdet, lämpimät vaatteet joihin voi huoletta piilottaa löysän vartalon ja ihan vain se tunne. Viime syksynä kaikki oli vielä niin... erilailla. Kai mä ikävöin sitä, kun kävelen pimeältä bussipysäkiltä kotiin ja palaan niihin aikoihin. Olen toivoton tapaus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
höh :-( tuntuu pahalta sun puolesta. En kyllä yhtään tiedä mitä ite tekisin samassa tilanteessa, hankalaa... :s Tsemppiä!♥
VastaaPoistaaa ja syksy on ihana vuodenaika, mun lemppari! :-)
Halauksia! ♥
Voi muru, tosipaljon halauksia♥ muista että sä et saa syyttää itseäsi, jos syöt !
VastaaPoistaVoimahalauksia sullekin tosi paljon ♥
VastaaPoistaja tuntuu ikävältä sun puolesta : ( Koita jaksaa!
hei mix mä en nää sun uusia postauxia ?? :O
VastaaPoistaVoiii kiitos ihanasta kommentista♥ voisin sanoa vain nuo samat asiat sulle, mäkin haluaisin auttaa sua! On kamalaa että sellainen asia kuin _PAINO_ pilaa meidän elämät. Ihan epäreiluu, ei tän pitäis olla näin.
VastaaPoistaPitäisi vain ajatella että ei se lihominen haittaa. kun ei se kai oikeasti haittaa edes ! koitetaan me yhdessä keskittyä elämään.
Säkin olet tärkeä, voimia paljon♥
ps. mäkään en näe sun uusimpia postauksia :-(
VastaaPoistaJa pyh mitään rumia oo :D
VastaaPoista