+24* and panic

Lämpömittari näyttää 24 plus astetta ja todellisuus iskee päin kasvoja. Kesä tulee, se on ihan kohta täällä olin mä 'rantakunnossa' tai en. Se ei anna lisäaikaa.
Tänään tunnen itseni valtavaksi ja äärettömän epävarmaksi. Mitä jos mä en onnistu ? Mitä KUN mä en onnistu ? Ihan sama onko mulla lihaksia vai ei, menkää kaikki vaan pois pois pois... kunhan vain saan sen kauniin, p i e n e n keijumaisen vartalon. Onkohan se edes mahdollista? Auttakaa.
Ajatuskin kesästä ahdistaa. Jääkaapissa kummittelee migno-munat ja kakun jämät. Voisin ruoskia itseäni joka kerta kun edes ajattelen niitä... hy.

Käytiin L:n kanssa taas kävelemässä tunti (eilen 2 tuntia). Se kantoi mua reppuselässä ja me puhuttiin kesästä. Kun se nauroi, "kyllä mä varmaan edes yhtenä päivänä menen kavereiden kanssa juomaan jonnekkin"... en osaa kuvailla sitä tunnetta joka paiskasi mut vasten kivitietä. Kaverit. Ainiin nekin on olemassa. Mitä mä teen niiden kanssa, miten pidän suhteita yllä, kenelle soitan kun haluan rannalle ottamaan aurinkoa (jos haluan...), miksi kaikki tämä pitää olla niin ahdistavaa? Miksei voi vaan nauttia lomasta ja vapaudesta? Miksi mä tarvitsen pitäviä suunnitelmia, järjestystä, tiedon siitä että mulla on joka päivälle tarpeeksi tekemistä ja menoa? Hitto. Saatoin L:n juna-asemalle ja lähdin juoksemaan. Juoksin juoksin juoksin ja hiki lensi, hetken olin tyytyväinen.
 Tänään syöty: aamulla jogurttia ja mysliä, 2 leipää, riisiä ja L:n tekemää jotain jauhelihapaistosta + 1 lihapulla. Ne kalorit sitten ? Tsfuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu... 800? enemmän? Miksi lämpimästä ruoasta tulee aina niin paljon :c inhoan. Onneksi liikunnalla ainakin 350 pois ja vielä lihaskuntoa illemmalla. Ei tää nyt ihan katastrofi ole...
Mutta huomenna paremmin.

ps. Kiitos uusille (myös vanhoille) lukijoille ♥

ja anteeksi näin paljon turhaa tekstiä...