Kävelen koulusta keskustaa päin, taivas itkee kylmää tihkusadetta ja puristan takkia tiukemmin ympärilleni.
'En mene metrolla, en mene. Jos menen en saa tonnikalasalaattia! Mieti sitä sika.'
En ottanut metroa ja puoliksi juoksin koko matkan, ostin vesimeloonia ja tomaatteja ja lähdin tyytyväisenä bussilla kotiin.
Tein tonnikalasalaattia, taivaallista... Mutta miksei se riittänyt ? Thaikeitto poltti kieleni. Varoitti ensin. En kuunnellut ja söin kaiken kamalalla vauhdilla. Seuraavaksi löydänkin itseni alakerran vessasta posliinin ylle kumartuneena. Ihana, ihana pikku -miani, mä toimin taas. Kaikki tulee ulos kauniisti hallitussa järjestyksessä. Ja mulla oli ikävä tätä puhdasta tunnetta, keveyttä.
Tämmöisen väsäsin. En ennen edes tykännyt tonnikalasta mutta se on niin terveellistä että opettelin tykkäämään :) tuossa siis tonnikalapurkki, raejuustoa, vesimelonia, kirsikkatomaatteja, kurkkua ja salaattia. SUOSITTELEN, terveellistä ja täyttävää~
EI ei ei kultarakas sä et saa oksentaa :< ♥
VastaaPoistaMua vaivaa taas joku ihme kevätmasennus ja masennus yleensäkin. Asun Helsingissä, ihmisiä on paljon, mutta täällä ei ole ketään joka kuuntelisi, nauraisi mun kanssa, juttelisi kivoja. Sellaista jolle voisi aina soittaa kun on iloja tai suruja. Jonka kanssa voisi katsoa leffoja, syödä jotain kevyttä, puhua kirjoista tai vaan olla. Iso kaupunki ja minä olen yksin : <
Nommm näyttää hyvältä. : o
VastaaPoistaPaljon paljon tsemppiä tyttönen, älä oksentele, ainakaan liikoja (voiko näin tehdä? eikö kertakin ole jo liikaa? O__o)
Hali ♥