Ensiksi pahoitteluni, olen kirjoittanut rumia ja päättömiä postauksia. Ne ahdistaa. Toiseksi kiitos uusi lukija, teitä alkaa olla paljon... En kuvitellut tälle blogille tulevan edes 10 lukijaa ja nyt teitä on jo yli 30. Ihanaa ♥
Ei mulla ole mitään kaunista sanottavaa tälläkään kertaa. Ottaa päähän äiti joka muka unohti (olen niiiiiin varma että teki sen tahallaan...) spinningin. Seisoin eteisessä treenikamoissa ja lopulta soitin sille "ai anteeks mulla vähä veny oon vielä töissä" Just. Ei sitten voinut edes ilmoittaa ja tota spinningiä ajatellen olin tuntia aikasemmin syönyt 360 kalorin aterian<3. Lähdin lenkille ja juoksin 7 km 35 minuuttiin... plääh~
Kalorit jäi kuitenkin melkein alle 500... 510kcal. Kulutin liikunnalla noin 460kcal (tunti kävelyä ja toi lenkki, en laske tähän lihaskuntoa)
or
Vappu vappu vappu... miten kaikki jaksaa hössöttää siitä. Kaverit, tutut ja tutun tutut on menossa juomaan kaivariin as always. Mua ei vois vähempää huvittaa as always. Ehkä käyn moikkaamassa ihmisiä, juon yhden light siiderin, joka varmasti nostaa mielialaa jo kummasti, tai sitten vietetään normaali koti-ilta L:n kanssa. <- Huomattavasti kiinnostavampi vaihtoehto.
Saa nyt nähdä mitä tapahtuu...
Huomenna tekisi mieli paastota... en taida uskaltaa kun ei se ikinä toimi ja nää täällä vahtii mua kuin petolinnut mätänevää raatoa. (oikeasti olen vain läski)
Moni teistäkin on blogeissaan miettinyt miksi on upottanut itsensä tämmöiseen kuraiseen kuoppaan josta on niin vaikea nousta ylös. Aloin miettiä samaa.
Miksi, miksi, miksi ?
En ole koskaan ollut oikeasti 'ylipainoinen', olen aina urheillut ja ollut lihaksikas... hmm ehkä vähän suuriluinen? Miksen vain alkanut kasvattaa itsetuntoa, aloittanut syömään terveellisesti? Miksi valitsin
(sanon tämän sanan nyt ensimmäistä kertaa koko blogihistoriassa) syömishäiriön? Väitän itselleni, että kaikki on vielä ihan hyvin. Mutta tosiasiassa ajatus, että tämä pitäisi lopettaa joskus... ahdistaa. Miksi mä lähdin tälle sairaalle tielle. Miksei mulla ole pienintäkään aikomusta lopettaa tätä?
paljon tsemppiä, olet ihan hiton ahkera : o ♥
VastaaPoistaMä tosiaan olen miettinyt tota ihan samaa, mitä sä kirjotit tossa lopusssa.... mä yritän nyt muuttaa asian omalla kohallani, mutta yksikin päivä 'normaalia' elämää tuntuu olevan ihan liian haasteellinen, en mä pysty tähän sittenkään.
VastaaPoistahaleja ♥