Harmaassa illassa sateen valkea ääni

Numerot, järjestys pään sisällä on mennyt sekaisin jo kauan sitten. En pysty ajattelemaan. En halua ajatella. Koska olen edelleen pelkuri. Pois todellisuudesta, pois vastuusta ja tietoisuudesta.
Reidet painuvat tiukasti yhteen, tiukemmin kuin koskaan aiemmin. Vatsa kuristaa kuvottavan lämpinä ympärillä, kasvot ovat turvonneet. Peilistä punaiset silmät katsovat syyttävästi, täynnä raivoa.
Päässä jyskyttää, hetkittäisiä välähdyksiä illasta, yöstä. Näen sokerilla kuorrutetut donitsit, hiljaisessa sateessa ilman paitaa juoksevan tytön, naurua. Paljon ihmisiä, liikaa ääniä, liikaa kaikkea. Pimeä huone, sinä ja valkoinen lihava minä.