ruokahelvetti

Mun reidet heiluu laiskasti bussin nuhjuista penkkiä vasten.
Ja mä vajoan, vajoan mustaan rasvamereen.
Yritän potkia kovemmin, raivoisasti henkeni edestä.
Mutta olen liian raskas, vajoan yhä syvemmälle.

Mua hävettää ja itkettää kirjoittaa tätä postausta. Anteeksi, että tuotan pettymyksen.
Sanokaa se nyt "luulitko muka olevasi vahva, luulitko jo onnistuvasi ? vitun läski."
Mä en tiedä paljon olen syönyt. Ensin söin, oksensin julkisessa vessassa ja sitten söin lisää vaikka kurkku kiljui räkäisesti, vatsa huusi armoa.
Mikä itsetuhoinen sika! Haluan leikata itseni irti tästä vastenmielisestä kehosta.
Helpottaa vähän ajatella, että huomenna saan paastota. Mun täytyy paastota. Liikkua. Käydä salilla, treeneissä, juoksemassa... mitä vain. Mutta ei syödä!! ei ei ja ei.
Haluan tämän päivän vain loppuvan nopeasti. Haluan taas olla puhdas ja vahva. Haluan kertoa miten mä onnistuin. Pakenen taas totuutta.