Zero

Tappava ikävä ja pihalla juoksi täydellinen jänis. 

Olimme taas hetken lähempänä helvettiä.

Mä vihaan itseäni. Mä vihaan mun itsekeskeistä elämää ja mun vatenmielistä tekohymyä.
Mä vihaan itseäni. Vihaan askel askeleelta enemmän.
Mä en kestä. En kestä. En kestä!
Heikko. Mun suojamuurin liimainen pinta halkeilee ja valkoiset rotat jyrsii siihen punaisia reikiä. Karjun niille, käsken niiden lopettaa, jättämään mut rauhaan. Antakaa, ottakaa. Älkää hylätkö mua.

Munhan niin piti ryhdistäytyä. Mutta mä olinkin paha.
Enkä mä osaa. Enkä ymmärrä. En käsitä. Miten mulle kävi näin? Milloin? Miksi mä hukutin sen onnellisen, ystävällisen, kauniinkin tytön tähän mustaan vereen?

Syöty 330 kcal ( jogurtti, nutriletpatukka, sipulikeittoa )

Liikuttu ? Kävelty ympäriinsä, mutta lähden juoksemaan nyt.