people always told me be careful of what you do

Aamupaino 51.8 ...........!! kuolin hetkeksi onnesta vaikka tiedän tosiasian etten voi ikuisesti olla syömättä ja kun aloitan...se taas nousee. Shit happens.
Tänään siis olenkin syönyt ihan reippaasti, noin 300 kaloria (jogurtti, hapankorppu ja pieni pala siskon tekemää pitsaa...) Katsotaan mitä vaaka sanoo huomenna.

Olin menossa treeneihin ja koska mulla oli paljon aikaa (kerrankin) jäin bussista 5 pysäkkiä aikaisemmin pois ja kävelin. Virhe. Olin hetken jo ihan varma että pyörryn keskelle katua. En jaksanut nostaa edes kättä ylös, musta treenikassi tuntui painavan 10 kertaa enemmän kuin normaalisti. Kävelin kävelin kävelin, mutten mennyt treeneihin.
Näin L:n nopeasti, se antoi mulle kaksi nallea jotka oli voittanut linnanmäeltä eilen... hassua. Vaaleanpunainen ja ruskea "sinä ja minä." En jaksanut näyttää iloiselta. En vain jaksanut vääntää sitä typerää tekovirnettä naamalle kun en ollut tippaakaan iloinen. En tiedä miksei edes L tee mua onnelliseksi, saa mua tuntemaan oloa turvalliseksi niinkuin ennen. Sanoin vaisusti kiitos ja katsoin miten sen hymy sammui. Syyllisyys. Inho. Mua on petetty. Enkeleitä ei ole.

Tulin kotiin. Olisin halunnut itkeä ja parkua ja lopulta nukahtaa, mutta ensiviikko on koeviikko ja vaikka mulla on vain kolme koetta niin oon jättänyt ihan liikaa tekstejä ja kuvistöitä viime hetkeen.
Lopulta en kuitenkaan tehnyt yhtään mitään koulun eteen.
Aloin selata mun kalenteria taaksepäin, kaivoin viime vuodenkin kalenterin ja päiväkirjat esiin. Luin ja ihmettelin.

Tammikuussa 2010 mä olen yhdellä viikolla nähnyt 23 eri kaveria ja muilla viikoilla ainakin kymmentä. Miten mulla ikinä edes on ollut niin paljon kavereita ja mihin ne kaikki on hävinnyt? Miksi? Ei sanaakaan laihduttamisesta, ei numeroita. Kalenteri on täynnä rakkausrunoja ja jäätelön kuvia. 
20.2 2010 Mä painoin noin 61 kiloa. Kalenterissa ei numeroa lue, mutta siellä lukee "Mun suurin unelma on tänään totta!!  mä oon varmasti maailman onnellisin tyttö!" Me lähdettiin Japaniin. Mutta eihän noin läski voi mitenkään olla onnellinen? Eihän??
Elokuussa 2010 mun kuukauden kohokohta on ollut kun eräs W on sanonut "Oot tommonen tikku."
Tammikuussa 2011 mä aloitin tän blogin. Ja mun kalenteri on täyttynyt pelkistä numeroista ja kaloreista, kiloista ja erilaisista ruoka/liikunta suunnitelmsta joista lähes kaikki on epäonnistunut. "stay strong and starve on!"
20.2 2011 "PUNNITUS apua olen läski...56 kg!!" (Huomatkaa etten ole laihtunut kolmessa kuukaudessa juuri yhtään...)

Tästä on kauan, mutta muistan vieläkin kun oltiin joskus L:n kanssa syömässä KR:n ravintolassa. L oli syönyt aikaisemmin joten söin yksin ja KR sanoi "haha L ei syö koska ei haluu samaan kokoon vaimon kanssa" Se oli vitsi. Tiedän kyllä, mutta jotenkin musta tuntuu että silloin mä todellakin päätin laihtua. Sillä kerralla en syönyt lautasta tyhjäksi niinkuin ennen.

...Miksi kirjoitan tästä? En tiedä. 
Kauan täytyy olla syömättä, että kuolee?