i used to be perfect

Perjantai
"Black Swan..." "Joo siinä on vaan jotain balettii..." "sopii sopii... "pelottava... vähän..." "no mennään..." "se on kuulemma hyvä...".
Hörpin tyytyväisenä pepsi maxia ja valojen sammuessa vilkaisen sivusilmällä L:n karkkeja, hyvä minä enpäs ostanut itselleni mitään. Elokuva alkaa. Tuijotan kauhun vallassa musiikin tahtiin kieppuvia kuvia valkokankaalla, sydän jyskyttää rinnassa ja silmistä valuu jotain kosteaa. Huomaan täyttäväni itseäni L:n suklailla vastakun nyrkissäni on tyhjä karkkipussi. Elokuva on puolessa välissä ja itken hysteerisesti, puristan takkia ja laukkua rintaani vasten etsien uloskäyntiä. "Pakko päästä pois täältä." inahdan L:lle joka silittää kättäni ja vakuuttelee että kaikki on ihan hyvin, "voit pitää silmät kiinni..." "Ei mua pelota!" "Itkektö sä koska ne on niin laihoja...?"
L yrittää asiaan kuuluvasti keskustella elokuvasta "no mitäs pidit? Sairas. Se oli niin laiha että näytti kuolleelta jo! Hei oikeesti ootko kunnossa...". Olen täysin omissa maailmoissani, en tiedä mitä pitäisi sanoa, miksi, miksi miksi miksii se aiheutti noin nolon, ahdistavan reaktion. Paniikki. Puoli juoksua metrolle, vessaan. Helpottaa hetkeksi.
"Mitä sä teit siellä?! "no mitäköhän vessassa yleensä tehdään..." "no mitä sun kaulassa sitte on?" "ai mitä?" Idiootti. Yritin vain selviytyä mahdollisimman nopeasti. Voi paska.

Kuuma käsi liukuu pitkin jalkaani, se tekee kauniin kaaren lonkkaluun kohdalla ja jatkaa ylöspäin, laskee kylkiluita. "Sä olet niin seksikäs etten kestä, kato nyt" "no hyi enkä ole, hyvä yötä" Käännän kylkeä ja painan silmät kiinni vaikka oikeasti toivon L:n tekevän sen uudestaan.

Lauantai
Herään kahdeksalta. Menkat täällä, maha ja reidet turvonneet 50 kertaisiksi, kiemurtelen neljä tuntia alaselkä/vatsa kivuissani ennenkuin tajuan kontata lääkekaapille. Se siitä vähäisestäkin seksikkyydestä.
Nukun, syön, turpoan, nukun lisää, syön, syön lisää, turpoan, nukun.
"Mä käyn vessassa" "Mitä sä siellä teet...?" "NO PISSAAN" "älä oksenna" #%TGVB&~~
Puhelin soi, äiti pyytää takaisin kotiin. No pyytää on ehkä liian lievä sana kuvaamaan sitä huutoa ja uhkailua mitä tapahtuu jossen ilmesty kotiin tunnin sisällä. Hmm....

Sunnuntai
00.30 Astun pimeään kotiin. Joku on jättänyt pöydälle kirjeen ja muffinssin. Syön muffinssin, luen kirjeen. "Kutsumme sinut soveltuvuuskokeeseen 4.5.2011." Pääsen pois lukiosta, PÄÄSEN POIS LUKIOSTA!!! Jos olen soveltuvuuskokeessä ... täydellinen. Niin no se siitä sitten. Mutta... aion kuitenkin yrittää!