maanantai 14. marraskuuta 2011

mikä on se tunne jota tuntisin

En jaksanut eilen kirjoittaa koska mikään ei oikein onnistunut. En saanut isän maalausta valmiiksi, pudotin kakun lattialle kymmeniksi pikku palasiksi, huusin isälle (isänpäivänä) ja söin ainakin 800-1000 kaloria.


Tänään oli tavallaan parempi päivä... kaloreita tuli vain 370 ja kulutin salilla noin 500.
Toisaalta oon ollut koko päivän väsynyt, kiukkuinen, ihan pihalla kaikesta. Olisi pitänyt yrittää paremmin, pysyä kasassa, mutta sanoin pahasti ystävälle ja kun soitin pyytääkseni anteeksi, selittääkseni, sain tylyn vastauksen "en jaksa nyt puhua" ja luurin korvaan.
Mä olen niin... vihaan sitä. Enkä jaksa taaskaan keskittyä kirjoittamiseen. Haluan nukahtaa, nukkua unia näkemättä, kauan, niin kauan, että kun herään en enää ole. Katoan mustavalkoiseen.

Toivoisin pystyväni lähettämään sen ruuan, jonka jätän joka päivä syömättä, jota mä oksennan hiljaisessa talossa tai heitän kenenkään huomaamatta roskikseen, niille joilla ei ole mitään. Jotka eivät koskaan saa vatsaansa täyteen. Eivät ikinä. Itkettää kuinka itsekäs mä olen, mutta silti mä jatkan. Ahdistun kun ruokatunti lähestyy, kun äiti huutaa 'syömään', kun jääkaapissa on väärää tomaattikeittoa ja pepsimax on loppu. Miksi ? En mä tiedä.


4 kommenttia:

  1. voi kiitos itsellesi kommentista, ihana<3

    mut hei sulla on menny aika paljon paremmin ku mulla, sullahan on miinuskaloreita! ja sanot et mulla muka on menny hyvin :)

    mut jos sä tykkäät mun kropasta ni mun silmiin sun itsekuri vaikuttaa aika täydelliseltä, se sulla on parempi ku mulla (:

    nii ja toi väsyny ja kiukkunen tunne on kyl niin tuttuu... välil sitä aina ihmettelee iteki et miks suuttuu niin pienistä asioista ja kaikki ärsyttää. tai no oikeestaahan kyllä sen syyn tietää mut paha mennä muille sanoo sillee et sori ku oon tosi ärtysä, mut se johtuu vaan siitä etten syö koska haluan laihtua!

    sitten toi vääristä ruuista ahistuminenki! joskus ku äiti oli ostanu sokeroitua mehukeittoa ni tuntu ihan kauheelta ja olin ihan paniikissa ja mietin, et miten selviin.. sit tajusin kuinka naurettava olin, ihan ku se ei ois aika paljon vähemmän paha ku ne lukuisat suklaapalat ja keksit mitä oon ahmimiskohtausten aikana itteeni tunkenu...

    mut joo hirmuisesti tsemppiä sullekin! :)

    VastaaPoista
  2. älä musta huoli, itsestäsi nyt! Koita jaksella ♥

    VastaaPoista
  3. Kiitos itsellesi. Paljon halauksia ja voimia sullekin♥

    VastaaPoista
  4. Nuo kuvat sai mut kavahtamaan vähän kauemmaksi näytöstä. Heitin just eilen pipareita kotimatkalla maahan ja äsken vedin vessanpöntöstä alas puurolautasellisen.
    Tuli huono omatonto.

    Ja voi, voimahaleja sulle sinne!♥

    VastaaPoista

kiitos kommentista ♥