nopeastii

Kirjoitan nyt ihan pikapostauksen koska L on tulossa tänne ja jos en nyt kirjoita tulee ainakin 3 päivän tauko ...
Mutta niin siis torstaina mut istutettiin väkisin olohuoneen sohvalle 'juttelemaan'. Äiti ja isä istuivat toiselle sohvalle kuin mitkäkin terapeutit ja ensin se alkoikin ihan hyvin, kouluasioilla. Sitten äiti alkoi tivata mun syömisiä "Mitä sä oot tänään syönyt?" Valehtelin ehkä vähän, ehkä vähän enemmän... Mutta tää ei mee läpi enää, "Ei mulla mitää ole... kato nyt oon ihan normaali kokonenki" "Oothan sä taas laihtunut vaikka kuinka!" enkä mä voinut olla hihittelemättä tyytyväisyyttäni... busted. "Mä olen ottanut selvää noista jutuista, huomaan sussa niitä merkkejä ja se on sairas maailma se!" Äiti kertoi jotain ihme tarinoita sen työkaverin bulimikko pojasta ja vaatii mun hakea apua joko itse tai väkisin. eieieieiiiiiii !! Kun mä en oikeasti halua mitään apua. Ainakaan tähän asiaan.

Siitä johtuen ettei noi katso enää sormien läpi mitään, mä olen kuin tyhjässä akvaariossa en pääse piiloon. Perjantai meni ihan överiksi. Söin ihan liikaa. Pitsaa ja karkkiakin ("Kattokaa nyt... turhaan te ootte huolissanne..." **ttu)
Tänään oon kuitenkin onnistunut syömään vain 170 kaloria ja kulutin salilla 400-500 ! Kyllä tää tästä. Mä itse tiedän etten ole sairas, en ole liian kiinni tässä... Noi ei voi viedä ainoaa asiaa jossa mä onnistun, ainoaa asiaa jossa mä olen hyvä, joka saa mun olon paremmaksi !


Nyt soitan L:lle, kauhea ikävä sitä ! Pitäkää ihana ja onnistunut viikonloppu :)