lying on my bed

Valun päivästä toiseen, ihmisten värikkäässää virrassa etsien sopivaa koloa johon hetkeksi jäädä lepäämään.
Levitän ruskettavaa kosteusvoidetta kalkin vaalealle iholle ja kietaisen suklaanruskeat hiukset hätäiselle nutturalle, mustaa ripsiväriä ja löysä paita peittämään vartaloni pienet, yhä korjaamattomat virheet.
Bussikuskin kyllästyneet kasvot ja viime talven hittibiisi ipodissa. Koulussa tutut kasvot, tutut mutta silti niin vieraat, etäiset. Vedän roolin päiväpäivältä paremmin, ruokalassa puhun samoista asioista kuin muut enkä ehdi syömään kuin pari haarukallista salaattia.
Kotiin, ruokaa, facebookissa muutamat kuulumiset, nukkumaan. Ja sama uudestaan. Kerta toisen jälkeen. Toistaen vanhaa rutiinia kuin hullu, peläten asioiden muuttuvan, vääristyvän ei-toivottuun suuntaan. Peläten kello viittä. Odottavan perjantaita. Odottavan elämän alkamista ja, tai, ehkä, ei sittenkään sen päättymistä.


Onneksi mulla on V ja L. Kaksi ihanaa asiaa ♥