Birthdays are natures way of telling you to EAT MORE CAKE

Se on niin ironisen hauskaa miten mä olen koko alkuviikon lintsannut koulusta, ollut yksin kotona tuijottamassa ikkunasta vesisadetta, seonnut ajatuksista, oksentanut nuudeleita ja sitten kun tulee keskiviikko, ulkona paistaa aurinko, mä haluaisin mennä kouluun leipomaan pullaa, keskustaan moikkaamaan L:ää ja viettämään alkoholilla vilkastettua iltaa kavereiden kanssa... juhlimaan mun syntymäpäivää. Mä olen kipeä !?
Tää on epäreilua ja samalla niin kammottavan oikein mun kaltaiselle ihmiselle. "Jos et hoida niitä epämieluisia asioita voit sanoa hyvästi kaikelle hauskalle."

Juupajuu.
Facebook seinä täyttyy onnitteluista, seitsemään mennessä niitä on jo yli 150. Kiitos, kiitti, kiitos, thanks...
Mä tiedän kuinka merkityksettömiä ne onnittelut ovat, kuinka harva olisi muistanut koko päivää ilman facebookkia, mutta mä olen oikeasti kiitollinen. Vaikkei syntymäpäivä mulle niin tärkeä olekkaan, olisi edes 18, mä vain vanhenen ja tyttö on kauneimmillaan 17 vuotiaana. Miksi mä olen silti näin ruma ? Jotenkin mä kuvittelin, että aamulla katsoisin peiliin ja näkisin jotain silmille sopivaa. Mutta ei. Olenpas hassu.
Vanhemmat antaa 100 euroa, villaiset hanskat ja kasan suklaata. Kortissa lukee "Birthdays are natures way of telling you to eat more cake". Mä hymyilen ja kiitän.
Nyt mä olen taas yksin kotona, vatsassa vitivalkoista patonkibetonia... haluan mennä ulos juoksemaan, en voi. Haluan kävellä vessaan ja antaa ylen, mutta pysyn tässä. EN MENE. Mä olen oksentanut jo kaksi päivää, kolmannen päivän jälkeen tulisi neljäs, sitten viides, kuudes... En anna itseni alistua tähän enää.

mä haluan Nadia Esran hiukset (ja kropan) ♥

Jääkaapissa sulaa pakaste prinsessakakku, mä haluan jo syödä. Haluan syödä sen kokonaan yksin, nopeasti ja sitten oksentaa kaiken... Tietenkin tää on vain haaveilua. Oikeasti syön palan ja annan sen hitaasti muuttua osaksi mun suuren suurta vartaloa.

im kinda person who smile when its raining

Mun jalassa on vähän liian isot tennarit ja äidiltä lainatun vihreän syystakin alta vilahtelevina mun jalat näyttävät pikkuisen pienemmiltä kuin mitä ne oikeasti ovat. 
Ulkona on niin helppo hengittää tänään. Kauemmas, kauemmas... kovempaa, kovempaa.
Yksin.
Pysähdyn joenrantaan tuijottamaan sameaa vettä jonka pintaa vesipisarat tasaisesti yrittävät särkeä, ipodissa (joka lopulta alkoi toimia) soi surullinen kappale, se muistuttaa taas jostakin mistä en ole aivan varma ja jonkun hölmön hetken mä kuvittelen olevani elokuvassa, pääroolissa, syöksymässä tuohon kylmään vesimassaan. Yksin.
Mutta tässä tarinassa mä olen päähenkilö, mä olen käsikirjoittaja, mä olen leikkaaja. Hän on ohjaaja. Tässä tarinassa mun ei tarvitsisi olla yksinäinen.
Hymyilen, hymyilen vaikka takin läpi valuu vettä joka nostaa ihon kananlihalle, hiukset liimaantuvat poskiin ja niskaan suuren hupun alla. Nauran. Tuntuu hyvältä, mä en halua mennä kotiin. Haluan kävellä yksin ulkona, vesisateessa koko yön.
Mä taidan pitää syksystä jopa enemmän kuin kesästä. Se on niin rauhallinen, kaunis, jotenkin niin haikean yksinäinen.

En ollut taaskaan koulussa, mutta huomenna mä menen.
Huomenna mä täytän virallisesti 17 vuotta ja sen ikävuoden mä omistan mun vartalolle. Typerä syömishäiriö. Oikeastaan mä pidän ruuasta, syöminen on kivaa ja ruoka on hyvää... Miten mä sitten päätin joutua tähän pisteeseen ? Eipä sillä enää ole väliä, ihmettelen vain. Typerä tyttö. Voisitko sitten edes sairastua kunnolla, etkä pelleillä kuin pikkulapsi ? Voisitko edes onnistua. Voisitko... sillä tää alkaa käydä voimille.

Mulla oli tänään näin tylsää :

...että otin tekotaiteellisia valokuvia itsestä. 

tänään mä olen

Lintsannut taas koulusta

maannut päivän sängyssä

katsoen yliromanttista draamaa 

miettien sitä, tätä, häntä, tuota, erästä

ja syönyt (1532 kcal)

sitten oksentanut

tullut hulluksi, hulluksi, hullummaksi.

whatever

Kuinka kauan voi ikävöidä tulematta hulluksi ? 
Kuinka kauan voi ikävöidä ihmistä... asiaa... ylipäänsä jotakin ?
Milloin lakkaa kaipaamasta jotain mitä ei voi saada, jota ei saisi nähdä, edes kuulla. Jotain kiellettyä ?
Loppuukohan se ikinä ?
Kysymysmerkki kysymysmerkki kysymysmerkki.
Tää on niin typerää, että melkein naurattaa.

Mulla ei ole nyt paljonkaan sanottavaa.
Laitan tähän yhden kuvan ittestäni, en ole kaunis.
Olenkohan koskaan ? Tää alkaa olla todella turhauttavaa. Tuntuu, että vain lihon päivä päivälä suuremmaksi ja inhottavammaksi. Harmaat kuopat silmien alla kasvavat kasvamistaan unettomien öiden jälkeen ja nukahdan taas bussiin. Mua väsyttää tää kaikki niin paljon ja mun on pakko löytää jokin muu selviytymis keino kuin alkoholi jos haluan edes joskus olla pienempi ja onnellisempi. 
En vain tiedä haluanko... sillä onko sillä oikeasti niin paljon merkitystä mitä mä täällä teen, miltä näytän tai mitä tunnen ? ei oikeastaan.

"Mut sä vaikutat niin itsevarmalta ja tasapainoselta ihmiseltä"
V sanoi kun me käveltiin ensimmäisiä kertoja yhdessä koulusta keskustaan ja kerroin sille asioista. Mä muistan ton varmasti aina. Mun laihdutus oli silloin parhaimmillaan, mun suojamuuri vahvimmillaan. Mulla on ikävä sitä. Mulla on ikävä V:täkin. 
Mulla on ikävä niin helvetin montaa asiaa... en osaa oikein käsitellä tätä.

let me show you this ...

hyi saatana.

Oletteko muuten huomanneet kuinka paljon mä jauhan 'menneistä ajoista'... (vai kuvittelenko vain ?)

Voisin yrittää välillä keskittyä tähänkin päivään.



fatasss

minä.

Enn ymmärrä... miten mä olen onnistunut syömään 1330 vitun kaloria........ eihän kukaan syö noin paljon ??
Tai ainakaan kukaan joka haluaa laihtua.
Boosti-päivän piti olla lauantaina kun on ne synttärikahvit ja jos L ei joudu silloin töihin me tehdään mulle täytekakkua ja kaikkea ja mä ajattelin, että voisin jopa syödä pienen palasen.
Hitsi mun kanssa taas.

Huomenna herään kahdeksalta. Puen lenkkivaatteet päälle ja juoksen terveysasemalle hakemaan koetuloksia. Yhdeksältä mä olen suihkussa, puen, meikkaan, syön banaanin ja kymmeneltä istun bussissa matkalla kouluun. Varmasti!
Kahdelta syön omenan, sitten nään yhtä kaveria keskustassa ja kuudelta L vie mut syömään jonnekkin ravintolaan ja mennään ostamaan mulle synttärilahjaa...♥

Ja perjantaina mun täytyy paastota !

Tiistaina

I’m scared today, more than I told you I was yesterday
Give me a moment to catch my breath
And hold me every second left

Lintsasin taas.
Huomenna mulla on ihan luvallisellisesti vapaata, nään ehkä L:ää (se muuten luki edellisen postauksen ja mua hävettää kauheasti...) sitten torstaina voisin vaikka vaihteeksi yrittää ryhdistäytyä ja mennä kouluun. Muutamat mun luokkalaiset kyselivät missä mä oon, miksen oo koulussa. Hymyilyttää vähän ihan vain se että joku huomasi etten oo siellä... Mun luokkalaiset on oikeastaan aika ihania. Oon tutustunut muutamaan tyttöön joiden kanssa voisin jopa ystävystyä ihan oikeasti.

Tänään oon syönyt paljon. En nyt liikaa, mutta eilisen jälkeen... 500 kaloria. 
Onneksi oli spinning ja jumppasin vielä eli kulutin tosta melkein kakki. Vähintään 450 kcal.

 ♥

Proud of me, that’s the only way I want you to be
Look at me and love what you see
I won’t make it alone, I need something to hold

Kiss me on my shoulder, and tell me it’s not over
I promise to always come home to you
Remind me that I’m older to be brave, smart, sweet, and bolder
And don’t give up on what we’re trying to do
Don’t count the miles, count the “I love you”s

 

Mä olen maailman ristiriitaisin ihminen ?

Sä odotat päätöksiä, mä odotan vastauksia

En ollut tänään koulussa. Illalla söin 150 kcal ja lähdin ulos ukkoseen kuluttamaan ne. Kaatosade rikkoi mun L:ltä saaman ipodin ja loppumatkan kuuntelin vain sateen tanssia asvaltilla.
En ole kuullut L:stä mitään koko päivänä. Ei ihme. En mäkään jaksaisi mua. Olisinhan mä voinut sille soittaa... mutta ihan kun kehtaisin. Se soittaa jos tahtoo. Kyllä se soittaa, ehkä huomenna ?

Tiedän hyvin, että mä olen yksin syypää tähän tilanteeseen missä olen... missä me ollaan.
Enkä tiedä mihin suuntaan me ollaan menossa tai ollaanko me menossa ollenkaan, oletko sä menossa tai olenko mä.  Mä tiedän, että rakastan sua. Mä tiedän, että sä olet tärkeintä mulle tässä maailmassa. Mä tiedän, etten ikinä tahallani satuttais sua. Jos se olis niin yksinkertaista mä vain pyytäisin anteeksi, että oon niin kylmä, että mä valehtelen ja saan sut tuntemaan olos arvottomaks. Eihän siinä mitään monimutkaista oliskaan, mutta mä oon pyydellyt anteeksi jo niin paljon. Sen sanan tarkoitus on kadonnut. "Anteeksi" ei enää riitä. Ja mä olen niin pahoillani. Se tappaa mua. Miten sä katsot mua huolestuneena kun mä käännän katseen muualle ja nauran väsyneesti, miten mä haluan taas halata sua ja nojata sun lämmintä selkää vasten kuunnellen kun sä tottuneesti näppäilet kitaraa ja laulat rakkauslauluja. Kun sun kosketus tekee musta hetkeksi kokonaisen, mutta sitten sä oletkin poissa ja mä jään itkemään lattialle päättäen etten enää koskaan puhu sulle.
Haluisin mennä takaisin siihen aikaan kun pelkästään sun nimen kuuleminen nosti hymyn kattoon, kun sun ajatteleminenkin vapautti tuhannet perhoset mun vatsassa. Siihen aikaan kun olin pyörtyä sun läheisyydestä, siihen kun sä olit mulle pahempaa kuin ekstaasi. Silloin kun sä olit meistä se pahempi. Tiedäthän... mun olisi sata kertaa helpompi antaa anteeksi sulle, kuin itselleni.
Sä et oo juurikaan muuttunut, sä oot vähän vain kasvanut, kypsennyt ja mä rakastan sua samalla tavalla kuin ennenkin. Vain hiljaisemmin, vähän sivusta.
Mutta mä sitten... Mussa kaikki on muuttunut, mennyt ylös alaisin. Enkä ymmärrä... jos sä silloin sanoit rakastavas mua niin mitä sä näät mussa nyt ? Kasan löysää ihraa, jääksi kovettuneet kasvot, lyhyet tylyt lauseet ? Siitä mitä mä kaksi vuotta sitten olin on niin vähän jäljellä, tai ehkä se on vaan jossain syvällä piilossa. Ehkä sä silti näät sen ? Tai ehkä sä oot liian heikko myöntämään totuutta itselles ? Ehkä me ollaan molemmat vähän liian heikkoja, mutta yhdessä me ollaan aina pysytty kasassa.
Ei oo enää mua ja sua. On vain me. Ja me rakastetaan toisiamme, vai mitä ? Toinen meistä on aina rakastanut, ja toinen tulee aina rakastamaan.
Mutta SILTI olisi helpompaa jos sä voisit unohtaa mut, jättää mut ja sitten mä joko selviäisin siitä tai en. No, kyllä mä selviäisin... ehkä.

Anteeksi yliylisupermielenkiintoinenepäselväsotkuavautuminen.
Annan L:n ehkä lukea tämän. Jos sitä kiinnostaa. Jos mä voisin auttaa sitä ymmärtämään mitä mun typerässä päässä liikkuu... vaikken kyllä itsekkään oikein ymmärrä.
En mä osaa sanoa onko musta enää parisuhteeseen, onko musta sellaiseksi tyttöystäväksi jonka L todella ansaitsee.
Voisiko aamu vain tuoda kaikki vastaukset tullessaan ?!!
Väsyttää enkä tiedä mitä mun pitäisi edes ajatella, mitä mun pitäisi tunte ja sanoa. Mä en tiedä ja mun pää räjähtää ja nää on niitä hetkiä kun mä haluaisin L:n olevan täällä enemmän kuin koskaan. Halaavan mua ja odottavan kunnes mun helgitys muuttuu tasaiseksi tuhinaksi.
Mä olen niin itsekäs, että oksettaa.

dancing slowly in an empty room

http://www.youtube.com/watch?v=HO4e4nCYBEo&feature=relmfu 

Mä en saa unta ja mä sekoan ihan kohta. Sekoan.
Mä tarvitsen mun enkelin, mä en jaksa. Mä tarvitsen jonkun, mä haluan ulos täältä nyt. nyt. nyt. Ann hakkaa ikkunaa, se haluaa leikkimään. Juoksukilpailu helvettiin.
Mä olen niin lähellä etten kaiva laatikosta partateriä ja jätä tästäkin yöstä muistoja mun löysään vartaloon.
Mua naurattaa niin ! NAURATTAA EI PERKELE.

"Mikä on rakas? Kerro mulle, sattuuko johonki?"
"Joo sattuu ku on nii helvetilline pissahätä!!"

Mulla on hauskaa. Miten sokea sä olet. Miten sokea, miten typerä! Voi, Mä rakastan sua. Mitä mä teen...

Answers

Anteeksi jos tää on kauhean epäselvää, olikin yllättävän vaikeaa vastata kun en ole itsekkään ihan varma... itsestäni :D !

 Jos olisit...

...puu, mikä puu olisit? kirsikkapuu

...väri, mikä väri olisit? kylmä vaaleanpunainen

...eläin, mikä eläin olisit? metsäkauris...

...ruoka, mikä ruoka olisit? ...MUNAKOISO

...vuorokaudenaika, mikä vuorokaudenaika olisit? myöhä ilta

...vuodenaika, mikä vuodenaika olisit? syksy

1. Minkä luonteenpiirteen vaihtaisit itsessäsi?

En olisi niin turhamainen, pinnallinen ja pikkutarkka. Haluaisin olla kärsivällisempi ja "tasaisempi". Osaisin myös olla luonnollisemmin ihmisten seurassa enkä miettisi kokoajan miellytänkö kaikkia tai mitä muut musta ajattelevat... hmm näitä on niin paljon

2. Oletko koskaan miettinyt jos vain antaisit itsesi lihota?

Kyllä. Joskus kun kaikki tuntuu menevän pieleen ei millään tunnu olevan väliä. Välillä olen muuten vain yrittänyt lopettaa tämän ja antanut itseni lihoa, mutta se on aina ollut yhtä huono idea.

3. Lempiruokasi ennen sh:ta?

Jos muistaisin... elämä ennen sh:ta tuntuu nyt niin kauhean kaukaiselta ja vieraalta. Hassua sinäänsä. Mutta thaimaalaista ruokaa ja ...juustopastaa (valitettavasti) olen aina rakastanut.

4. Lempiherkku?

maraboun double nougaa, Ben&Jerry's cookie doug, NAM ja robert's coffeen chai-latte (onko se herkku)!

 5. Unelma lomakohde?

Joku rauhallinen, lämmin paikka jossa olisi samettinen valkoinen ranta, taivaaseen ylettyvä vesiputous ja turkoosia vettä, papukaijoja ja merikilpikonnia, pieni palmubaari josta saisi niin paljon pepsimaxia (ja vähän terästystä) ilmaiseksi kun jaksaisi juoda, kaloritonta ben&jerry's:iä. Ja olisin siellä kahdestaan L:n kanssa eikä meitä väsyttäisi koskaan :D

6. Paras kirja jonka olet lukenut, miksi se on paras?

Marya Hornbacherin omaelämäkerta Elämä kateissa – kertomus anoreksiasta ja bulimiasta. Parasta thinspoa i k i n ä ! Vaikka onkin tosi surullinen.

Lisäksi rakastan twilight-saagan ensimmäistä osaa vaikken mikään twilight-fani olekkaan. Se on kirjoitettu kauniisti ja jaksan lukea sen aina vain uudestaan.

7. Lempiurheilulaji?

Tanssi. Hip hop, freestyle ja nykytanssi  ♥

8. Lempivuodenaika, miksi?

Kesä tai syksy. Inhoan kylmää, rakastan lämpimässä löhöilyä ja kesällä on tietenkin kesäloma... syksy on kaunis ja syysvaatteet ihania. Syyssateet ovat jotenkin niin rauhoittavia (ja mulla on synttärit syksyllä hehe)

9. Mitä sä teet sitten kun olet päässyt sun tavoitepainoon ?

Mä en todellakaan tiedä. Jos olen tyytyväinen yritän kai pysyä siinä?

10. Onko sulla paljon kavereita?

Välillä tuntuu, että niitä on liikaa.

Varsinkin sellaisia tuttuja joita "halataan kun tavataan" muttei sitten muuta. Sellaisia tosi hyviä ystäviä mulla on vain muutama koska tutustun aika hitaasti... tai ainakin se vie aikaa että osaan olla täysin rennosti, luottaa ja olla omaitseni.

Edelleen mun läheisimpiä kavereita on ne joita en välttämättä nää usein, mutta jotka olen tuntenut kauan, joiden kanssa mulla on paljon kauniita muistoja ja joihin tiedän voivani luottaa aina, joiden seurassa mä uskallan olla omaitseni.

11. Toivotko koskaan paranevasi syömishäiriöstä?

Mun sh ei onneksi ole kovin paha vaikka se onkin jo aika mukaan takertunut... tai en tiedä. Mutten halua "parantua" siitä ennenkuin olen tarpeeksi pieni ja muutenkin tyytyväinen itseeni. Mutten todellakaan halua mitään lapsettomuutta tms. eli ehkä mä sitten joskus... joskus. Sh:sta luopumisen ajatteleminen on jotenkin pelottavaa.

12. Mikä on sun lempielokuva?

Voiei... rakastan elokuvia ja tykkään niin monesta ja monen tyylisestä ! Paitsi komedioista en erityisemmin. 

Mun facebook profiilissa lukee Tokio Drift, Black Swan, Koizora, Ninja Assassin... Disney leffat. (Bambi♥) Mutta noikin on vaan niin pieni osa kaikista ihanista leffoista.

13. Kuka on sun lempinäyttelijä?

Haruma Miura ja Johnny Depp tottakai !

14. Onko sinulla thinspovaatteita? Jos on, millaisia ne ovat?

Tottakai on. Yhdet 34 kokoiset lappuhaalarit jotka keväällä olivat hetken jo ihan sopivat, sitten kaikki tiukat pillifarkut...

15. Palkitsetko itseäsi onnistumisista?

Yleensä mietin että sittenkun painan sen ja sen verran saan ostaa tuon vaatteen tms.

Ja sitten kun painan 50 kg otan varmaan napakorun...

 16. Mikä on ruoka, mitä et ehdottomasti voi syödä? Vai onko sellaista?

En enään koskaan laittaisi voita tai juustoa leivän päälle tai joisi muita kuin light limuja. Mäkissä en ole aikoihin syönyt muuta kuin salaattia ja sitten yleensäkkin kaikki sellainen missä on näkyvää rasvaa kuvottaa.

Hernekeitto ja maksalaatikko ovat myös sellaisia ruokia joita vältän kuin ruttoa.

17. Onko sinulla turvaruokaa?

Rehellisesti... mä en koskaan ole ymmärtänyt sanaa 'turvaruoka' voitteko selittää ? :D

Mutta jos ymmärrän oikein niin mehukeitto, hapankorput, sipulikeitto ja mun laatikossa on piilossa muutama nutrilet-patukka ja EasyDiet-keitto. 

18. mitkä olis sun kolme toivetta?

1. Olla laiha, rakas ja rikas

2. Muuttaa mahdollisimman pian omaan asuntoon

3. Että voisin päättää millaisia unia nään ja tehdä niistä totta !

19. mistä kehonosasta itessäs tykkäät eniten?

Mun kynsistä... onko ne kehonosa ? No ne on kuitenkin aika vahvat, pitkät ja rakastan tehdä niihin jänniä lakkauksia (:

20. mikä oli pienenä sun lempiruoka, ja entä nyt?

Pienenä... joku kalapuikot ja perunamuussi varmaan. Nyt... Pepsimax.

 21. ootko sä jollekkin allerginen?

En millekkään... olisinpa allerginen suklaalle...

22. mitä sä sanot yleensä, että ei tarvitsis syödä? (muitaki ku ei oo nälkä yms)

Jotain normaalia kuten "Söin jo" tai vetoan huonoon oloon ja mahakipuun. Yleensä syön omassa huoneessa joten olen tehnyt aika paljon sitä että otan ruokaa, kävelen huoneeseen, kippaan ruuat roskikseen ja vähän ajan päästä vien tyhjän lautasen keittiöön ja tokaisen että olipas hyvää, kiitos.

23. Miksi aloit laihduttamaan?

Koska olin läski, olin valtava. Olen vieläkin. Jossain vaiheessa aloin häpeämään sitä ja huomasin ihmisissä ensimmäisenä heidän laihuuden... Mun itsetunto on huono ja tähän tilanteeseen on tultu niin monen mutkan ja lauseen jälkeen. Luulen, että lopullinen napsahdus tapahtui kun olin L:n kanssa syömässä eikä L syönyt koska oli jo syönyt kotona. Tarjoilija joka on meidän kaveri sanoi, että "L ei syö koska ei halua tulla samaan kokoon kun sä" Se oli läppää. Mutta silloin mä päätin oikeasti laihtua. Enkä vain paria kiloa.

24. Tietääkö ketään ystävääsi/tuttuasi laihduttamisestasi?

V tietää koska se laihdutti alkuvuodesta mun kanssa, mulla on ikävä niitä aikoja.

Ja ainakin Riku tietää V:n lisäksi tän blogin osoitteen ja L tietää jotain, mutten usko että kumpikaan ottaa tätä sen vakavammin. Vanhemmillekkin olen joskus jotain vihaisena heittänyt, mutten oikeastaan usko että kukaan ottaa tätä sen vakavammin. Olen lihava ja olen lihava ja olen lihava. Eihän näin läskillä voi mitään ongelmaa olla.¨

25. Millaisia vaatteita tykkäät käyttää? 

aika normaaleja... välillä pukeudun yritän pukeutua söpösti tyttömäisemmin, välillä poikamaisesti nahkatakkiin yms...

Rakastan korkokenkiä koska ne laihentavat jalkoja ja isoja t-paitoja koska ne piilottavat vatsamakkarat.
Tällä hetkellä mua himottaa eniten kaikki karvainen, pitsi ja sellaiset luonnolliset, lämpimät värit.

26. Luetko paljon kirjoja? Jos luet, millaisia?

Luen liian vähän kirjoja koska en ikinä jaksa etsiä sellaisia joista tykkäisin... laiska tässäkin.

27. Millaista musiikkia kuuntelee mieluiten?

Kuuntelen kaikkea mikä kuulostaa hyvältä. Mun musiikkimaku on niin laaja... en osaa nimetä yhtä tai kahta bändiä tai musiikkityyliä.

Melkein kaikki paitsi sellainen örinähevi menee...

Bloggerilla on joku ongelma....

toivottavasti saítte tästä jotain irti.

When u get what u want, but not what you need

Kiitos kaikille jotka laittoivat kysymyksiä, mutta vastaan niihin vasta huomenna. Väsyttää nyt ihan liikaa.
... ja mun täytyy purkaa nyt vähän ajatuksia.

Eilen ja tänään mä olen syönyt ihan helvetisti liikaa!!
Jätskiä ja suklaata, älyttömästi leipää, pastaa... kaikkea mihin en todellakaan haluaisi koskea.
Tänään kun L lähti ja mä jäin yksin pimeään taloon vatsa leivästä turvonneena en voinut vastustaa sitä kiusausta.
Kolmen kuukauden tauon jälkeen mä kävelin tottuneesti vessaan, kumarruin posliinille ja oksensin. Se jätti hämmentyneen, tyhjän, tutun tunteen. Join lasin kuumaa vettä kirvelevään kurkkuun ja päätin että tämä sai olla viimeinen kerta. En tee tästä tapaa, en jää enää koukkuun. 

Mä kuuntelen Coldplayn fix you ja toivon ettei äiti tule kotiin vielä pitkään aikaan. Se huutaa ja valittaa nykyään ihan kaikesta, enkä mä jaksa. Joka kerta lukittaudun kylpyhuoneeseen itkemään. En ehdi edes sisäistää kaikkea minkä teen väärin.

L:n ja itseni väliin vedän läpinäkyvän, ääniä vaimentavan verhon. Jos se ikinä kuulikaan, nyt se kuulee vielä vähemmän. Teen sen L:n takia. Mä haluan sen koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi, mä en enää osaa olla jossei se ole kosketus etäisyydellä, mä kaadun, sorrun, enkä voi taas sysätä kaikkea paskaa sen harteille. Se on väärin. L:n ei tarvitse nähdä taas mun sisäisiä ydinsotia, sen ei tarvitse lohduttaa mua. Se saa hillityn hymyn, se saa hyvänyönsuukon kaulalle jos tahtoo, eikä sen tarvitse tuntea mun mitäänsanomatonta katsetta.
Mä paiskaan läppärin kannen kiinni kun elokuvassa mies riisuu naisen mekkoa, viskon tavaroita kun se ei syö mun ostamaa snickerspatukkaa ja tuijotan hiljaa telkkaria kun se pakkaa tavaroita ja lähtee takaovesta ulos.

 Haluan Apilan, mulla on niin ikävä sen yli-innokasta hymyä, sen loppumatonta, vähän väkisinkin tarttuvaa positiivisuutta. 
Ja herra-Eräs on taas onlinessa eivätkä mun silmät osaa tuijottaa muuta kuin sen nimeä. Mä en tykkää lauantai-illoista. Oikeastaan, mä taidan vihata niitä.
Olisi pitänyt lähteä siskon kanssa mökille koska tänä iltana mä taas mietin, mietin turhaan koska tiedän jo nyt mihin päädyn.
Päädyn aina samaan paikkaan mistä aloitan, pyörin ympyrää josta en koskaan uskalla poiketa. En ota riskejä, palaan kuitenkin aina sinne minkä tunnen. Aina loppujenlopuksi.

Huomenna meille tulee vieraita ja lupauduin kokiksi, eikai kokin itse tarvitse syödä ?
Seuraavana viikonloppuna meille tulee sukulaisia mun ja mun pikkuvelin synttärikahveille.
Ainakin 2 paastopäivää luvassa ennen sitä, mä katson anoreksia-dokkarin jonka tallensin viikko sitten ja juon pepsimaxia.


ps. Mun tanssitunnit on peruttu koska ilmoittautuneita oli liian vähän. Olen käynyt 3 vuotta saman opettajan tunneilla, enkä haluaisi mennä kenenkään muun tunneille. En osaisi. 

kysymyspostaus !(?)

Ajattelin että voisin toteuttaa sen kysymyspostauksen nyt.
Eli kysykää mitä vaan, mutta henkilöllisyyteni on edelleen salainen joten ei turhan yksityisiä asioita...
Ja vaikkette ennen olisi kommentoinut niin ihan rohkeasti vaan jos mitään tulee mieleen (:
...tää on nimittäin vähän yksinäistä jos kukaan ei kysy mitään. heh.

Sanotaanko että tänään ei syömiset menneet kovin hyvin.

895 kcal (mukaan lukien purkat, pepsimaxit ymm).

Lähden nyt tunnin kävelylle kuluttamaan edes osan tuosta hirveästä luvusta.

rakkaat lukijat

Teitä lukijoita alkaa olla niin paljon (mulle toi on tosi paljon! oikeasti.) että ajattelin tässä... jos teillä yhtään on intoa ja kiinnostusta niin voisin vääntää jonkun erikoispostauksen.
Voitte vapaasti ehdottaa, esimerkiksi voitte laittaa kysymyksiä (vaikka anonyyminä :'D). Vastaan ihan mielelläni kaikkeen ja lupaan olla mahdollisimman rehellinen. Kuviakin harkitsin, mutta en oikein tiedä. Joskus keväällä tein kuvapostauksia, mutta nyt olen sen verran järkyttävässä kunnossa etten varmaan kehtaa...
Mutta ehdottakaaaaa jos tulee jotain mieleen !
Olette ihania, kiitos kaikki ♥

Noniin, tästä päivästä vielä sen verran että kalorit pysyivät tasan viidessäsadassa, mutta liikuntaa en juurikaan harrastanut lihaskuntoa lukuunottamatta...
Olin V:n, sen poikaystävän ja sen poikaystävän kaverin kanssa stadissa. V joi kännit "koulujen alkamisen kunniaksi" ja mä lähdin sieltä aika nopeasti kotiin koska
1. Oli ärsyttävää olla selvin päin kun toinen makasi maassa ja hihitti
2. V:n poikaystävän kaveri oli jotenki ahdistava. En tykkää kun vieraat ihmiset koskevat yllättäen ja tuijottavat... se on inhottavaa.
3. Mulla oli kiire lenkille jolle en kuitenkaan mennyt.

Ja mulla on ikävä Apilaa, ihan kamalasti. Kirjoitan sille tänään pitkän viestin.  
Ja L haluaa mut huomenna niille syömään. Ja mähän menen, mutten syö.

Adiós amigos !