tiistai 13. joulukuuta 2011

on sairasta rakastua sairauteen

warning : tulee taas pitkä postaus.

Eilen illalla ravasin liiottelematta 3 tuntia huoneessani edestakaisin miettien yhtä ja samaa asiaa. ruokaa ruokaa RUOKAA Voin syödä, se on ihan okei jos käyn oksentamassa. Miksen voisi ? Voisinko... en. Ehkä... hmm ei sittekään. Lopulta rauhoituin, jumppasin vähän enkä syönyt. Kaloreita oli kuitenkin tullut jo 540.
Nyt aamulla toivoin että olisin syönyt illalla edes omenan. Kävelin kylpyhuoneeseen ja kupsahdin sinne. Pääsin jonkun ajan päästä ylös, hoipertelin keittiöön, törmäsin seinään. Lasi tuoremehua ("pakko saada verensokeria"...) ja näkkileipä. Ajattelin antaa sen ruuan "imeytyä", mitä ikinä ja menin vähäksi aikaa lepäämään, nukahdin ja heräsin kello 12. Punaiset ruudut alkavat taas värittää mun wilmaa. Jes.
Kuuteen mennessä oon syönyt n. 400 kcal. (tuoremehua, näkkäri, ½ nutriletpatukka ja kanaa ja nuudelia joista pureskelin ja syljin roskiin yli puolet)


Sitten eksyn lounan blogin kautta tänne >> Against Pro-Ana ja toivon etten olisi ikinä nähnyt tota. Siis ei sillä että tossa blogissa olisi jotain vikaa tms. Jouduin vain päättömään paniikkiin vaikka noi kaikki asiathan on aika itsestäänselviä, en vaan oo ehtinyt ajatella niitä sen paremmin. Jos äiti olis ollut kotona olisin samantien työntänyt ruokapäiväkirjani sen eteen, huutanut anteeks kun oon valehdellut ja pyytänyt apua, myöntänyt etten mä pysty yksin parantumaan. Soitin sille kyllä itkukohtauksessa, että tulee nopeasti kotiin ja tuo ruokaa "Mun täytyy syödä!" ... Nyt. kaduttaa. Kaduttaa. Kaduttaa. Typerä tyttö, olisit odottanut vielä hetken, rauhoittunut.


Juteltiin äsken tosi kauan äidin kanssa tästä ja se on pelottavan perillä kaikesta, melkein kuin ois osannut lukea mun ajatuksia ja hetken jo kauhistuin että sen on täytynyt käydä mun koneella etsimässä tää blogi !! 
Huomenna meen sitten lopultakin sinne terveydenhoitajalle, tästähän on vaan pari kuukautta kun se ekan kerran pyysi että tuleppas juttelemaan... (En ikinä mennyt). Nyt se on puhunut äidin kanssa ja luvannut etsiä mulle... hoitoa. Mitä **ttua.
En oo vielä valmis sanomaan hyvästi, ei ihan vielä. Mutten mä haluaisi valehdella koska tiedän, että voisin voida niin paljon paremmin. Ehkä tavallaan haluaisin. En vaan ihan vielä. En kokonaan, en ilman tätä. Ja voisiko mikään "uusi elämä" olla yhtä jännittävää, kiihottavaa, koukuttavaa (en löydä oikeita sanoja, mutta ehkä ymmärrätte). Mä näen siellä vain pimeän kuopan. Helmi, Ann älkää juosko karkuun, olen rakastunut.
...Sitäpaitsi kuka tällaisen porsaan ottaisi vakavasti jos kävelisin sinne sanomaan että "Hei. En pysty syömään(:" Enpä usko, että kovin moni.


Jokatapauksessa nään huomenna pitkästä aikaa myös RS:n. Joululahja-ostoksia ja thaimaalaista ruokaa. Ajattelin ensin, että paastoaisin 24 h niin voisin syödä hyvällä omatunnolla... mutta voiei, musta taitaakin tulla läski.

10 kommenttia:

  1. Ihanaa, että sä saat nyt apua, koska olet oikeesti vaarallisen, tosi sairas! :/ Toi on oikeesti kamalaa, että et pysy edes pystyssä ja sit sekään ei ees herätä sua mitenkään ja saa tajuumaan, että ees silloin voisit syödä kunnolla!

    Olet kuitenkin sen verran tärkeä, että haluan sinun pysyvän hengissä, pikkuinen!<3

    VastaaPoista
  2. Kiitos älyttömän ihanasta kommentista!♥

    Mun mielestä sairastuminen on just sitä et antaa tän mennä liian pitkälle.. Ja sä todellaki musta kyllä oot menny ihan liian pitkälle, ja musta ainaki tuntuu, et menisit viel pitemmälle jos kukaan ei veis tätä pois, oonko oikeessa? Tai siis ku sellanenhan tää sairaus on, et mitä syvemmällä käy ni sitä enemmän kiinni tässä on.

    Hyvä et oot syöny ja ymmärrän kyl ton sun halun laihtua, haluanhan mä iteki. Mut musta toiki kertoo jotain, et sä sanoit että mun syömiset on olemattomia, ku kuitenki seki olemattomasti on kaks kertaa sen verran ku sä oot syöny vaikka kuinka pitkän aikaa! Ja mulla näin on menny vasta kolme päivää.

    Olet myös superihana♥ Hali♥

    VastaaPoista
  3. Anonyymi12/13/2011

    Mä kävin tänään terkalla puhumassa. Olin ihan ahdistuksissa siellä, mutta selvisin joten selviät myös sinäkin! On ihan hyvä mennä ja hyväksyä se apu jonka saa. :)
    Tsemppiä!
    ♥:zom

    VastaaPoista
  4. Nii.. Hyvä et tajuut ton! :)

    Ja tosi hyvä jos yrität! Ja joo oikeesti se on niin et kyllä laihtuu tosi hyvin, jos syö sellasta 1000-1500 kaloria päivässä! Mulla on vaa se ongelma, et ku laihdun kyllä tosi hyvin silloin ku pysyn tossa, mut sitte mullakin kun sattuu olemaan syömishäiriö, mutta vaan erilainen kun sulla niin sorrun ahmimaan. Niiku siis silleen, miten sä et oo varmasti ikinä ahminu. Menee helposti joku 3000-5000kcal päivässä monen päivän ajan. Et siihen mulla se sit kaatuu ja sen takia en oo laihtunu juurikaan lähtötilanteesta nykyhetkeen, vaikka suurimman ja pienimmän painon ero on 4,5kg.

    Eli älä siis käsitä väärin, se että en ole laihtunut ei johdu siitä, ettei 1000-1500kcal olisi tarpeeksi vähän, vaan siitä, että mulla on toisenlainen syömisongelma, jota en ehkä suosittele matkimaan. Ilman tätä ahmimisongelmaa mäkin oikeasti laihtuisin tosi tosi helposti.

    Et musta todellakin sun kannattais kokeilla laihduttaa (kun siis haluat laihduttaa, ei tietenkään tarvitsisi mutta kun tiedän että haluat) niin suosittelen kokeilemaan samalla tavalla kun minä, koska sinulla ei ole tota ahmimisongelmaa ni sä saisit näin kyllä oikeesti isompia tuloksia aikaan ilman että sun terveys edes kärsis noin paljon kun nyt.

    Anteeks kun tästä tuli nyt näin pitkä ja sekava mut haluan vaan todella yrittää saada asiani selväksi:) Ja välitän susta niin paljon, että haluan et ymmärrät♥

    VastaaPoista
  5. Oi että oot niin ihana♥ Ja musta niin tuntuu et ymmärrät mua tosi hyvin:)

    Kyllä sä pystyt. Mäki oon nyt jo monta päivää pystyny vaikka mullaki on suuri ongelma tän toteuttamisessa ku jos syön jotain ni tekee mieli ahmia. Paitsi tänään ei kyllä thank god ole tehnyt mieli:)

    Nyt tällä hetkellä musta siis tuntuu, että toi ahmiminen ei nyt ole ongelma, mut pitää kuitenki pitää mielessä, et ei saa olla liian ylimielinen sitä kohtaan, kun se voi kuitenkin yllättää ihan milloin tahansa kun sitä vähiten odottaa. Pitää pitää varansa:)

    Mäkin kyllä oksentelen, mut ehkä vaan puolissa ahmimiskohtauksista. Mut niin en kyllä ihan joka kerta kerro siitä blogistani, joten totuus on kuitenki vaan mun omassa tiedossani. Se oksentelu on kyllä aika kausittaista, et en mä kyllä oikeastikaan koko aikaa oksentele. Viime viikolla kylläkin ja vieläkin on joku kipeä rakkula suussa kun oon onnistunu kai jonkun hiertymän siihen hankkimaan...

    Ja noi sun viimiset lauseet oli kyllä niin kauniita et tuli ihan tosi ihana olo♥ Ja samalla sääli, et miks noin ihanan ihmisen ku sä pitää käydä läpi kaikki tää... Mutta sä et kyllä voi tietää oonko mä kaunis ;) Ja enhän mä oikeasti paljoa haluakaan laihtua, alle 10kg maksimissaan.. Tai siis että en ikinä halua painaa ainakaan mitään alle 45kg.

    Ja mitä tohon pituutee tulee ni me tosiaan ollaan kyllä aika saman pitusia ku mä oon vähä niiku pyöristäny ton pituuden ku se on oikeesti ehk 173,5 mut en jaksa sellasta kirjottaa ja sillä laskea painoindeksejä :D Ja toivon viel et kasvaisin :D

    VastaaPoista
  6. Eihän toi kommentti ollu ollenkaan tyhmä! :)

    Mut joo just noin mulla menee ton ahmimisen kanssa, pitäis vaa tajuta et sit ku jossain esim yli tuhat kohdalla on sillee yhyy epäonnistuin nyt on ihan sama ni et esim tuhat ja kolme tuhatta ei oo ihan sama.. Mut joo en mä kyllä nyt lähiaikoina oo kauheesti oksennellukaan.

    Voi että sä oot ihana<3 Ja sä olet kyllä sisäisesti tosi kaunis ainakin:) Mut nii siis Vlada Roslyakova painaa ~44kg ja se on paaljon pitempi!

    Mustaki kyl tuntuu jotenki et meil on tosi paljon yhteistä! Varsinki nyt ku ollaan juteltu enemmän :) Kokoajan vaan tuntuu että ilmenee kaikkee sellasta uutta, mikä yhdistää meitä:)

    Joo oot saanu oikeen käsityksen, mä kyllä haluaisin malliks tavallaa, mut en kyl tiiä onks se kauheen realistinen haave vai pitäiskö se vaan jättää lapsuuden prinsessaunelmaks..

    Nii ja yleens mua ei haittaa kyl et oon korkkareilla pitempi ku muut, tai siis mä käytän aina korkkareita ja tähtityttö aika harvoin, mut sit ostin vanhojen jatkoille sellaset 11cm korot ni sit alkaa jo pituuseroo olla aika paljon :D Et niist pitää viel miettii et laitanko niitä (:

    Halit takasin♥

    VastaaPoista
  7. ihana postaus älä varottele!:) ja kyllä laihtuu isommastakin ruokamäärästä.. voimia ja haleja täältä!<3

    VastaaPoista
  8. Kiitos itselles♥
    Voi pienii mä olen NIIIN iloinen että sä saat apua♥ kuule, älä kadu sitä, sä tulet vielä olemaan tosi iloinen siitä että uskalsit puhua äidilles ja niin :) Et sä ole mikään porsas! sut kyllä otetaan tosissaan!
    SATA HALAUSTA♥

    VastaaPoista
  9. Toivottavasti se johtaa siihen, että tulisit onnellisemmaksi :) ♥
    Niin, tiedän, syömättömyys ei ole hyväksi...mutta niin, kiitos kommentista :) ! Koitan olla menemättä liian pitkälle.
    Toivottavasti sullakin olisi hyvä olla! Haleja kovasti takaisin♥

    VastaaPoista
  10. Hehehaha huomasin just et täs on enemmän kommentteja multa ku muilta yhteensä:D Mut mul on ollu paljon sanottavaa!

    Mut niin siis tänäänpä ei sitten mennyt taas hyvin ja en liikkunu ollenkaan! ;) Et en mäkään mikään kalorikulutuksen ylijumala oo vaikka joskus siltä tuntuiski:) Mutta nii musta Vlada on just vaan ihan täydellinen. Laihuus sopii sille.

    Oletpas taas ihana♥ Mutta siis no musta saa tosi harvoin hyviä valokuvia, vaikka peilistä näyttäisin omasta mielestäni ihan hyvältä, eli multa puuttuu varmaan valokuvauksellisuus. Et se on aika iso este. Sitten toiseks oon vähän liian lyhyt. Kolmanneks mulla ei oo täydellinen iho, vaikkakin on se parempi kun aiemmin. Neljänneks mulla on liian paksut reidet ja iso perse eli liian iso lantio. Ja varmaan oon liian tavallisen näkönenki. Niin plus huonokuntoset hiukset plus naarmuset mustelmaiset jalat. Olikos tarpeeksi? :D

    Noi kengät oli siis jatkoille et siellä se pari ei haittaa mitää mut oon vaa just niitä mun kavereita, varsinki tähtityttöä tosi paljon pitempi, joiden kanssa siellä sit oon.

    HALEJA♥

    VastaaPoista

kiitos kommentista ♥