Oon nukkunut huonosti, herännyt yskäkohtauksiin tai muuten vain, syönyt vähän ruokaa (~500kcal/pvä), vähän enemmän äidin ostamia karkkeja ja oksentanut ne vahingossa suihkun lattialle, katsonut elokuvia L:n kainalossa, tehnyt maalauksen valmiiksi (laitan siitä varmaan kuvan seuraavaan postaukseen..), panikoinut pakollisen aterian kaloreita kun mummi tuli kylään ja jättänyt salaattijuustot lautasen reunalle, heittänyt muffinssin roskiin ja syönyt huomisenkin kalenteri-luukun tyhjäksi.
L istuu melkein vieressä, riittävän kaukana ja soittaa kitaralla jotain vierasta biisiä. Mulla on hassu olo. Tuntuu etten edes ole tässä vaikka pakkohan mun on olla. Olenhan mä ?
Lääkäri kirjoitti, että voin mennä keskiviikkona kouluun jos olo ei pahene ja yhtäkkiä kouluun meneminen tuntuu mahdottomalta. Pelottavalta ja kummalliselta. Mä en ole jutellut mun luokkalaisten kanssa, oon kaikesta ihan pihalla. Mitä mä sanon kun ilmestyn sinne kahden viikon jälkeen... huomaako ne että tummat farkut on vähän entistä löysemmät mun päällä ?
Ei ne huomaa. Mä en ole laihtunut tarpeeksi.
Voimahaleja♥
VastaaPoistaEi sun tarvitsisi laihtua enää yhtään.
Kiitos ihana kommentistasi :)
VastaaPoistaVoi kun sä pieni koko ajan syöt niin kovin vähän :/ Oletko varma, että selviät? Musta tuntuu et sä vähän niiku uppoat hetki hetkeltä syvemmälle.. :( Mut toisaalta oisin kyllä iteki vaan ylpeä jos mulla ois noin hyvä itsekuri ja onnistuisin noin hyvin..
Odotan jo innolla sitä sun maalausta ja tsemppiä keskiviikolle! :)