Feelings ? What feelings ?

"En minä herätä etkä sinä herätä häntä, älä puhu pötyä", sanoi Tittelitom.
"Kuinka voisimme herättää hänet, kun olemme vain hänen unikuviaan? Tiedät todella hyvin ettet todella ole olemassa."
"Olenpa! Kyllä olen!" sanoi Liisa ja alkoi itkeä.
"Et tule yhtään todellisemmaksi vaikka itket" sanoi Tittelityy.
"Ja sitä paitsi tässä ei ole mitään itkemistä."
"Jos en olisi todellinen" sanoi Liisa (Ja häntä nauratti samalla kun hän itki, sillä niin hullulta kaikki tuntui), "niin en voisi itkeä."
"Etkai kuvittele että nuo sinun kyyneleesi ovat todellisia?" keskeytti Tittelitom äärettömän halveksuvasti.
~ Lewis  Carroll : Liisan seikkailut Peilimaassa

Oon saanut koko päivän ihmeellisiä itkukohtauksia. Ne on

kestänyt 10 sekunttia ja mennyt ohi... En tiedä johtuuko ne siitä ahdistuksesta kun äiti määrää istumaan sisällä eli näen L:n vasta koeviikon jälkeen (mielenterveys ei kestä), vai siitä että olen saamaton läski laiskamato ja kusen kaikki kokeet koska en vaan saa aikaseksi mitään, tai ehkä siitä että lainasin tänään Marya Hornbacherin kirjan : elämä kateissa... kertoo syömishäiriöstä jotenki tosi koskettavalla tavalla. Vai sittenkin siitä että olin siellä spinningissä varmasti suurin ja huonokuntoisin sotanorsu niiden keijukaisten keskellä. Tai ehkä vain koska jouduin sanomaan hyvästi tärkeälle ystävälle pitääkseni kiinni L:lle antamastani sopimuksesta.
Mä en tiedä.

Syömiset nyt mennyt ihan hyvin. Tähän mennessä 600kcal (puuro mehukeitolla, hapankorppua, 2 ruisleipä, tomaatti ja kurkkua, kasvissosekeittoa, vähän protskupirtelöä) eli jos tulee kamala tarve niin voin vielä max. sadan kalorin iltapalan vetästä.

Oho tulipa pitkä postaus... mutta ei mulla muuta. Huomenna koko päivä kotona. Shit... Voisin ihan oikeesti yrittää laskee edes pari laskua tota matikkaa...