why can't i be perfect like you ?

Miksi se edelleen tuntuu niin pahalta halata sua ennenkun nouset bussiin ja katsoa kun bussi ajaa pois. Sä oot taas hetken kauempana ja mä jään yksin seisomaan pimeälle pysäkille. Tuntuu, että sisällä räjähtää. Kaikki palaset on taas levällään. En mä ole kokonainen yksin. En vaan pysty siihen. Ja miten hullua se onkaan, huomennahan me taas nähdään... tai viimeistään sunnuntaina, tai maanantaina ? En tiedä. Koeviikko lukitsee mut neljän seinän sisään, yksin jääkaapin kanssa. Apua. Pidä hauskaa baarissa, kulta. Vielä mäkin alotan kunnon elämän, mutta ensin täytyy olla pienen pieni, laiha ja kaunis, täysin virheetön. Eihän tälläisenä kukaan kehtaa elää.

Miksi mun pitää aina syödä joko tosi vähän TAI ihan liian paljon, ei mitään tasapainoa.
Tänään meni alas ihan liian paljon. Kävin E:n kanssa sentään tunnin reippaalla kävelyllä... Koulun kusin taas ja äiti raivosi. En muista päivää, että se olisi tullut kotiin alkamatta valittaa jostakin. Ei mua kuitenkaan kaduta, että valitsin matikanluokan sijaan robert's cafeen ja chai-latten (kai ? ... siinä oli 180 kcal liikaa) ja iltapäivän kuvistunnin skippasin ihan suosiolla, hain vain paperit ja teen ton työn vaikka kotona !

Ihan göggö päivä... Nyt on liian ikävä L:ää. Yritän vaan nukahtaa mahdollisimman nopeasti, ahdistaa olla yksin. En halua soittaa sille koska munhan piti olla vahva enkä muutenkaan viitsi häiritä kun ne on viettämässä sen kaverin synttäreitä siellä baarissa. Aamulla puol 9 kampaajalle, byez my black hair... ja sitten pariksi tunniksi manskulle tanssimaan ja takaisin himaan lukemaan kokeisiin (tai no saa nyt nähdä), eniten mua kotona istumisessa pelottaa että syön 'huomaamatta' kamalia määriä leipää tms. MUTTA HAHHAHA ENPÄS AIO TEHDÄ SITÄ, koeviikko on jo ihan tarpeeksi perseestä ilman ahmimistakin :)

Taas uusia lukijoita, tervetuloa ♥ Teitä on jo 20 ?? Tiedättekö muuten kuinka paljon annatte tukea ihan vaan olemalla siellä ? siispä Kiitos ~